IRC-Galleria

soittoläksyjen kimppuun ja sitten nukkumaan

tänään kun tuli mentyä niinkin aikaisin kun puoli kolme nukkumaan

viestinnän tiivistäminen on tulevaisuuden ubiikkiyhteiskunnassa avainkyky


en muuten ole vieläkään kirjoittanut kohteliaisuuksia minulle- listaan sitä, etten ole itsekäs paskiainen van ainoastaan itsekäs

kukapa ei rakastaisi öisiä raitiovaunumatkoja ja hymyileviä menninkäisiä

... tarina päätön ja henkilöt vaikeita samaistua, mutta niin kaunis ja hyvin kirjoitettu kirja! <3 Nyt helmettiin katsomaan mistä saan loput suomennetut osat :) :)

(siis tää 1000vuotias romaani josta tehtyä animea tsiigailin viikonloppuna)

:)

ps. pyöräilin tuossa äsken. eihän siinä mitään outoa, jos lapsi pyöräilee jättihihaisessa heiankauden "paidassa" ja monivärisin huopalangoin höystetyt rastat heiluu tiikerikypärän alta...

eli tässä on ilmeisesti 9 vuotias poika joka rakastuu 14 vuotiaaseen äitipuoleensa. sitten se poika kasvaa isoksi ja rakastaa yhä äitipuoltaan.

... joo ja tämä tarina on kirjoitettu 1000 vuotta sitten...

edit: siis 1000, ei 100 vuotta sitten. en osaa enää kirjoittaakaan.

ja se jatko on yhtä pöllö. se mies menee 12-vuotiaana naimisiin muttei asu samassa talossa kuin vaimonsa. J . N. E.

pelailin gota amatööri-danien kanssa, hävisin toki mutta ai että oli kivaa pelata sellaisen kanssa joka oikeasti osaa ja on kaiken lisäksi tooosi nopea. Ostin viuhkan ja hölmöilin tate eboshi päässä.

(enkä hävinnyt tiiallekaan *köh*)

55 prossaa genji monogatari sennenkii ladattuna <3

meikä tässä latailee fansub-animea netistä.

joksmä oon pohjalla? onko alempana vielä jotain?

HIKARUUUU!!! (sekä genji että shindou)

48 % ladattu >.<

olipa kerran pieni otaku, jolla oli suuret punaiset korvat ja iso pörröinen häntä. otakusta piti tulla isona insirööri mutta kun koulusta käskettiin mennä töihin, kettutyttö lähti hippikauppaan hyllyttämään. Hippikaupassa myydään tuoksuvia härpäkkeitä, hamppusuklaata ja kestovaippoja. Pikkuotakun jalat ovat ihan poikki kolmen päivän jälkeen ja hän melkein kaipaa kouluun. Kun kettulapsi tulee kotiin, hän katsoo kaksi (viimeistä) jaksoa animea, itkee ja nauraa. Sitten kaikki on ohi. Otaku seilaa fanfic-sivuille ja juuttuu sinne. Kun ketunkorvainen otaku viimein pääsee pois koneelta, hän lähtee ompelemaan heian-kautista tate eboshia cosplayta varten. Ensin hän syö tietysti soijanakkeja ja kasviskuskusia.

ihan normipäivä siis

Cossi edistyy, pikkuhiljaa. Olen saanut jo 3/4 kankaista, ilmaiseksi :D Nyt valmiina kengät (joita tosin Sailla ei ole, mutten aio kulkea sukkasiltaan conissa!), tabi-sukat, housut puoliksi ja hitoe puoliksi. Kyllä tämä vielä valmistuu :) :)

Hikaru no go:sta katsomatta vielä joku kymmenen jaksoa... Mä ihan oikeasti itken ja nauran vuorotellen katsoessani. Mahtavaa.

ps. anime on pilannut elämäni

sveitsissä oli hienoa ihana maa kaunista ja toimivaa