The worst day since yesterday.
Voisinpa hukuttautua jägerpulloon.
Toisaalta olisi tossa merikin kilsan päässä. Voisiko enää olla kamalampi olo, enkä edes ole humalassa tai ryssinyt mitään.
Luojan kiitos pääsin sentään himaan asti. Kun edes tietäisi mikä oli/on vikana, mutta ei ole taaskaan järkevää selitystä. Tai on mutta en mä sitä ääneen osaa sanoa, en edes kirjottaa.
Voi vittu mä hajoan samalla tavalla kun silloin joskus kasilla. Ja se ei nyt oikeasti olisi ollenkaan hyvä.
Empty spaces fill me up with holes
Distant faces with no place left to go
Without you, within me I can't find no rest
Where I'm going is anybody's guess
Ero on vaan siinä että kasilla en kuunnellut Backstreet Boysia, nyt kuuntelen. Koska tää sopii ihan liian hyvin tähän depressiiviseen itsesäälissä ja itsetuhoajatuksissa kieriskelyyn. Kyllä esim Shape of Despairkin toimisi, mutta siitä ei saa näin paljoa "osuvia" sanoja revittyä. Paitsi ehkäpä "..and i'm tired to stand." Ja mä olen, todella.