IRC-Galleria

Tää työ ja toisen miellyttämishalu ei näköjään tee hyvää jo valmiiks jumissa olleelle niskalle.

Kivusta johtuvat huonot tuntemukset saavat ajattelemaan muitakin asioita, kuten jollain tasolla sitä, et mitä mä olen ihmisille. Töiden jälkeen lähdin ajelemaan pimeille kaduille yrittäessäni saada itselleni hyvän olon aikaiseksi, mutta se aiheutti vain ajatustulvan. Sitä huomasi siellä kaikessa pimeydessä ainoastaan auton valojen avittamana ajellessa, että kuinka vapaana, mutta yksinäisenä olen joskus ollut, mutta sai myöskin mieleen kuinka haavoittuvaisia olemme, kun väistin sitä tielle juossutta jänistä ja auton joutuessa sivuluisuun renkaan ajauduttua ulos tieltä. Ainakin säikäytti minut, jos ei muuta.

Jos rehellisesti haluaisin jollekin kysyvälle elämääni verrata, niin lähimpänä tulee mieleen jokin pieni marjapensas, joka kasvaa isojen puiden ympäröimänä, huonolla maaperällä. Alueella on muitakin marjapensaita, mutta yksinäisyytensä takia kaikki haluavat ottaa juuri siitä. Eihän huonosti menestyvä pysty paljoa tuottamaan, mutta siitä halutaan paljon. Marjapensas joutuu kärsimään sen eteen, että muut saavat hyötyä siitä. Minkä marjapensas sille voi, se haluaa vaan olla hyvä ja auttaa muita. Jotkut tulevat pensaan luokse, huomaavat sen hyödyttömyyden ja lähtevät pois. Ne kenelle pensas yrittää näyttäytyä hienona ja kukkivana eivät joko välitä, tai tulevat hakemaan pensaan, vain hylätäkseen sen uudestaan. Ei marjapensas voi ymmärtää ennen kokemattomia asioita, ja jotkut tajuavat sen. Se on siksi heikko. Sen luokse tulevat purkavat huonon menneisyytenä pensaaseen. Entinen elämä on satuttanut, tai siinä on tehty virheitä, tai on vaadittu paljon, nämä kaikki puretaan pensaaseen. Kun marjapensas sitten löytääkin sen elämän, mitä haluaa viettää, pääsee paremmalle maaperälle, tuntee juurtuvansa vihdoin, ja pystyy tuottamaan paljon ja haluaa antaa kaikkensa. Siltä halutaan se kaikki, mutta enemmänkin. Jos ei pystykään antamaan enempää, ei pensas olekaan onnistunut. Pensas tekee kaikkensa, antaa kaikkensa, saamatta takaisin. Saa se tietysti jotain takaisinkin, juuri sen verran jotta voisi luulla kannattavaksi tarjota paljoa. Mutta kannattaako se todella. Pensaan oma menneisyys on vahvistanut sen kuorta siinä määrin, että kestää tällaisen kaiken, mutta hajoaa sisältä. Pensas saa sen verran millä pärjää, mutta siltä halutaan se kaikki moninkertaisena. Onko pensas tyhmä, vai eikö vain ole mahdollisuus parempaan, missä on kaikki hyvin. Eipä kai.


Tuli kaikesta huolimatta taas huomattua, kuinka hyvälle tuulelle luonto saakaan ainakin minut. Kun palasin vuosaareen ja ajoin sitten golfkentän taakse aikeissani kiertää sen ympäri menevä tie, kipitti tiellä vastaani kettu. Pysähdyin sitten tienreunaan, ja jäin katselemaan hetkeksi. Kettu oli saalistanut jotain ja meni nurmikolle syömään sitä. Menin autosta ulos, ja lähestyin kettua pikku hiljaa. Tunsin itseni hieman tyhmäksi, kun rupesin puhumaan sille ketulle. Ilmeisesti se sai ketun rauhoittumaan, koska sen siinä nurmikolla syödessä sitä saamaansa myyrää tai vastaavaa, pääsin lähestymään sitä ihan kosketusetäisyydelle. Jatkoin samalla puhumista sille, ja se kuunteli minun marjapensas-tarinani. Siinä me istuskelimme joku kymmenisen minuuttia, kunnes nousin ja kettu säikähti ja juoksi kauemmas minusta. Hetken aikaa se vielä katseli minua kunnes jatkoi elämäänsä, ja minä omaani.