Myhyw, aloin vaa täs mietttii et miks ihmisten pitää muuttuu, ja yleensä AINA huonompaan suuntaan (en nyt puhu et ulkonäöllisesti) vaa henkisesti, mut se saaki onneks muistot tuntumaa niin arvokkailta, koska voi kelaa et mitä aina tuli tehtyy sen ja senkans ennen ja tällee...ehkä joskus hymyki vierähtää kasvoille miettiessä. Mut kamalaa huomata miten nykynuoret on ERILAISIA ku mie ku olin penska O__O
siis kaikki ryyppää ja polttaa tupakkaa ja aaaa.. kamalaa, mä leikin viel 17 vuotiaanaki vissii metäs sotaa.. ja ensimmäisen tietokoneen ilman nettiä sain ku olin 15, netin sain vissii vast 16 vuotiaana. NYKYAJAN nuoril on kaikkee.... iphonet ja omat läppärit ja tabletit ja kaiken maailman systeemit..En haluu tietää minne tää maailma on menossa ku iteki on vasta suht nuori ja joutuu näkee ja kokee tän kaiken, vaikka oma lapsuus oli vähä erilaisempi ja pidempi (ikuinen nuori mayb?). Noh, ehkä neki viisastuu vanhempana.. hope so ;_;
Ja älkää tulko huutelee siel yhtää mitään, halusin vaa ilmasta asian jota oon miettiny aika pitkään ja hartaasti, silti en osaa muotoilla sitä tekstiks kovin samal taval kuitenkaa millane se on meitsin pääs. Mut pohdin kovasti maailmaa ja sen menoa.. PLAAH MÅ!! o/
En oo vihanen enkä muutakaa, oon vaa surullinen, ku tän muutoksen on omin silmin kerenny näkemään.