Lapsuuden hyvät ajat: mielikuvitusystävät, pysähtyneet päivät ja luonnon pikkuseikkojen uskomattomuus, se, kuinka vanhemmat olivat lähestulkoon jumalia, itkeminen ja nauraminen vain asioita ja todellisuus peitettävissä vain juoksemalla lähimpään pusikkoon.
Kaipaan takaisin.
Ps. Sori Krisse, oon pahoillani, mut sä oot vajaaälyinen friikki.