IRC-Galleria

Tai sitten vain se viha, kerrottuna yhdessä vietettyjen, liian monen vuoden määrällä.

Työharjottajaa ei saatu ennen maanantaita duuniin, joten ennen sitä meikäläinen on vapaa :D

Entä jos en osaakkaan paistaa hampurilaisia ja olen asiakaspalvelullinen vamma ja pomoni on fasistin ja natsin hybridi?!?!?

And everything makes sense again.





Razors pain you,
rivers are damp,
acid stains you,
drugs cause cramps,
gun aren't lawful,
nooses give,
gas smells awful,
you might as well live.

Totesin tänään, että moni asia elämässä on yliarvostettua.

-Syöminen. En ole syönyt kunnolla kahteen päivään. Ruoka maistuu tylsyydeltä ja masennukselta, tai sitten se on ateria mallia sika säkissä. Söin eilen leivän. Olen elossa.
-Juominen (alkoholin). Humala ei paranna ajatuksia, paitsi joskus.
-Uni. Se ei maistu makealta. Se maistuu seinät päälle kaatavalta hiljaisuudelta, hyttysten ininältä ja parhaimmassakin tapauksessa painajaisilta. Aamuneljän maailma on melankolinen ja liian todellinen.
-Sosiaaliset suhteet. Ystävyys: luota, petä, itke, naura, kuule pahaa, puhu vielä pahempaa, hajoa sirpaleiksi ja kerää itsesi kasaan ilman apua.
-Rakkaus. Jokainen katuhuorakin tietää, että tyttö saa pojan vain Disneyn elokuvissa.

Onneksi on niitäkin asioita, jotka ovat aliarvostettuja. Muuten en jaksaisi läpi tällaisia päiviä.

Kymät ilmat, sadetta ja tuulta, unirytmi siinä vaiheessa, että kello neljä aamulla lasketaan illaksi, ensimmäinen työpäivä huomisaamuna. Lievää kaamosmelankoliaakin on havaittavissa, ja jumitusbiisit kuulostavat paremmalta kuin koskaan.

Syksy on mun lempivuodenaika -värejä elämääni, en ole ikinä pitänyt vihreästä.

Todellisuuspakoiluaika.

Sitten isona, ystäväni, muutamme kaikki yhdessä kommuuniin.
Kun tiskikone kuolee, emme kuole sen mukana yksin.

Ne on ihan okei kun on seuraa: Krisse ja Baileys tuli moikkaamaan