entä jos sitä sattuu entä jos se itkee entä jos yllättäen ystävä kuolee?
Olipa kerran eräs tyttö. Tyttö oli ala-asteella pirteä ja iloinen, ja hänellä oli paljon ystäviä. Kutosluokalla tyttö ei ollut kovin innoissaan siitä, että yläaste alkaisi pian, sillä häntä pelotti. Kaikki tytön ystävät rupesivat miettimään meikkejä ja uusia vaatteita.
Tyttö ei edes osallistunut keskusteluun, sillä
tyttö ei ollut kiinnostunut vielä meikeistä, hienoista kuteista ja
ihmeellisistä kampauksista.
No, seiskaluokka alkoi.
Jonkun aikaa kaikki olivat hieman ujoja ja pysyivät tiiviisti
kaveriporukoissaan. Tyttö pysyi ystäviensä luona ja luotti heihin.
Mutta sitten alkoi tilanne muuttua.
Ystävät tutustuivat toisiin ja entistä enemmän
kiinnostuivat meikeistä ja muusta krääsästä.
Ystävät erkanivat toisistaan.
Vielä myöhemmin tyttö sai kuulla, että
hänestä puhutaan pahaa, ja että hänestä
oltiin levitelty päättömiä juoruja.
Tyttö murtui välitunneilla itkuun ja meni
vessaan. Muut vain nauroivat.
"
Mitä vikaa minussa on? Hyljeksitäänkö minua sen takia, etten meikkaa?" tyttö ajatteli ja katsoi itseään peilistä.
Tyttö tuli aina myöhässä tunneille, sillä hän halusi tulla vessasta
ulos aina kun käytävä oli tyhjä, ettei kukaan pääsisi nauramaan
hänelle.
Näin jatkui
puoli vuotta, kunnes tyttö masentui, ja aloitti
viiltelyn.
Kaverit väittivät, että tyttö hakisi vain huomiota
itsetuhoisuudella. Toiset nimittelivät ilkeästi ja monet
tönivät ja satuttivat tätä. Sitä tyttö ei enää kestänyt.
Tyttö katosi
Hän ei ollut tullut kahteen viikkoon kouluun, ja
tytön vanhemmat olivat ilmoittaneet tyttärensä kadonneeksi.
Kaverit naureskelivat ja väittivät että tyttö istuu kuitenkin
kotona laiskottelemassa, ja yrittämässä meikata onnistumatta.
Kaikki nauroivat, kun kaverit juoruilivat.
Kuukauden kateissaolon jälkeen kouluun tuli kammottava uutinen.
Tytön
ruumis oli löytynyt lähimetsästä verisenä. Tutkimuksessa vahvistui, että teko oli itsemurha.
Tytön kavereiden nauru hyytyi. Kaikki kalpenivat, ja tunsivat kamalaa syyllisyyttä, kun he tajusivat mitä tyttö oli joutunut kokemaan.
Suurin osa heistä murtui muistellessaan ihanat ajat ala-asteella. Mutta nyt häntä ei ole enää olemassa.
KOPIOI TÄMÄ BLOGIISI, JOS MIELESTÄSI KAIKKI SAAVAT OLLA ERINÄKÖISYYDESTÄÄN JA OMISTA TAVOISTAAN HUOLIMATTA NORMAALISTI KOHDELTUINA, EIKÄ KETÄÄN TULISI TUOMITA ULKONÄÖN PERUSTEELLA.