Mitäs sitä Kultaisen kompassin elokuvaversiosta sanoisi... ei siinä tuntunut kirjojen tunnelma. Oikeastaan, fiilikset ei oikeastaan nousseet leffan aikana pahemmin yhtään. Kirjahan huomattavasti synkempi ja raaempi, mutta elokuvaan ei niitä tunnelmia oikein saatu.
Jotenkin väsyttävää, ettei nykyään pahemmin pääse enää katsomaan hyviä kirjoihin perustuvia elokuvia. Sellaisia joiden tekijät olisivat omistautuneet työlleen ja kunnioittaisivat kirjailijan tekstejä. Tokihan muutoksia tulee aina kun siirtää kirjan valkokankaalle, mutta moni asia voidaan tehdä toisin, jos tunnelmakin saadaan siirrettyä mukaan. Näin ei _oikein_ käynyt Kultaisen kompassin kanssa. Suureksi miinukseksi sanoisin musiikin, joka näitä tunnelmia hyvin pitkälti luo.
Tulee väkisinkin vertailtua tätä Jacksonin Taru Sormusten herrasta-trilogiaan, mutta siinä missä Sormusten herra oli onnistunut, tahtoi tämä tuntua vain New Line Cineman rahankalastelulta näyttelijävalintoineen.
Luultavasti menen kuitenkin katsomaan toisen osan, jos siis sellainen tulee, kun tuo jäi monissa määrin kesken. Toivottavasti toteuttavat edes Willin kunnolla, lempihahmo kun on. Helvettiperkele.