IRC-Galleria

Tässä nyt olisi muutama kokoelmistani peräisin oleva näyte elektronisista ääni-ilmiöistä (EVP). Tämän järjestelmän tarjoama kännykän kautta äänittäminen on näemmä huonontanut entisestäänkin noiden EVP-tallenteiden ymmärrettävästi paikoin huomattavankin heikkoa äänenlaatua. Joissakin näytteissä tämä korostuu kun taas joidenkin näytteiden laatu ei ole juuri tästä menetelmästä kärsinyt. Alustuksenikin saattaa vaikuttaa monille henkimaailman viestiltä, mutta tosiasiassa kyse lienee siitä että sijoitin aluksi kännykän turhan etäälle nauhoitteesta ja sen taustalla pyörinyt tunnelmamusiikki onnistui jotenkin miltei peittämään tuon selostukseni. Joka tapauksessa, pointtini oli kertoa mistä asiassa on ylimalkaisesti kyse ottamatta kuitenkaan nyt analyyttisesti kantaa ilmiön mahdollisiin selityksiin. Tuo on siis nauhoitettu kasetilta, johon olin poiminut joitakin eri henkilöiden nauhoittamia sähköisiä ääni-ilmiöitä, joita olen vuosien mittaan vastaanottanut joko tutkimusraporttien liitteinä tai yksittäisten tallenteiden kokoelmina.

Nämä äänet ilmenevät joskus spontaanisti, mutta useimmiten kuitenkin tätä tarkoitusta varten järjestettyjen istuntojen yhteydessä, jossa on yleensä läsnä henkilö, jonka myötävaikutuksella olosuhteet ovat keskimääräistä herkempiä näiden ilmiöiden esiintymiselle. Tämän henkilön saatetaan katsoa omaavan mediumistisia kykyjä tai olevan muuten vain herkkä, mutta yhteistä näille henkilöille on usein se, että he ovat tehneet jo aiemminkin onnistuneita kokeita EVP:n parissa. Riippuu paljon henkilöstä, kuinka pian heidän istunnoissaan näitä ilmiöitä alkaa ilmenemään istuntojen aloittamisen jälkeen vai ilmeneekö niitä ollenkaan, mutta ilmiöitä äärimmäisen harvoin alkaa esiintymään heti EVP-kokeiden alettua. Ilmeisesti äänet, johtuivatpa ne mistä tahansa, vaativat jonkinlaista totuttelua istuntojen järjestelyihin. Ilmiöiden tiheys riippuu niin ikään hyvin paljon henkilöstä, eikä siinä ole niinkään määräävänä tekijänä henkilön järjestämien istuntojen määrä, luonne tai säännöllisyys - lisäksi äänillä tuntuu olevan taipumus esiintyä periodeittain eli niitä saattaa esimerkiksi esiintyä yksittäisenä ajanjaksona hyvinkin aktiivisesti, mutta loppua sitten äkillisesti.

Vaikka äänien saaminen istunnoissa vaatiikin näin ollen useimmiten kärsivällisyyttä, sen sijaan spontaanisti tällaisia ääni-ilmiöitä saattaa kyllä ilmetä ilman mitään ennalta määritettävää syytä, joka voitaisiin ainakaan jäljittää henkilön tarpeeseen kokea paranormaaleja ilmiöitä. Monesti näitä spontaaneja kokemuksia on esiintynyt paranormaaliin täysin välinpitämättömästi suhtautuvilla henkilöillä, jotka ovat saattaneet olla pitkäänkin ymmällään tapahtuneen johdosta ennen kuin ovat tulleet tietoisiksi elektronisesta ääni-ilmiöstä. Varsinkin vielä pari vuosikymmentä sitten, jolloin ilmiö vielä oli suurelle yleisölle pääosin tuntematon, ihmiset alkoivat tekemään kokeiluja EVP:n parissa vasta tutustuttuaan ilmiöön näiden spontaanien ääni-ilmiöiden herättämän kiinnostuksen kautta. Nykyisin alkaa olla jo yleisempää, että ihmiset alkavat tekemään kokeita kiinnostuttuaan ilmiöstä julkisen tiedonvälityksen kautta, ilman erityisempiä paranormaaleja kokemuksia (ainakaan EVP:n parista). Tässä on tosin kääntöpuolena se, että yhä enenevässä määrin alalle on tullut ihmisiä, jotka haluavat kokea jotakin paranormaalia ja ovat siksi altiimpia erilaisille väärintulkinnoille ja suoranaiselle itsepetokselle.

EVP-tapauksille on monesti luonteenomaista, että nämä äänet ilmestyvät suoraan tallenteille, eivätkä ole näin ollen olleet kuultavissa nauhoitustilanteessa. Näin käy varsinkin EVP-kokeita varten järjestetyissä istunnoissa, mutta useimmissa spontaanistikin esiintyneissä äänissä ilmiön esiintymistapa on ollut juuri tämä. Selkeimpänä poikkeuksena ns. puhelinäänet, joissa henkilön vastattua puhelimeen toisessa päässä saattaakin puhua hänen edesmennyt sukulaisensa. Kun näitä puheluita on sitten yritetty jäljittää, saattaa ilmetä ettei puhelinyhtiön rekistereihin ole jäänyt minkäänlaista merkintää kyseisenä ajankohtana saapuneesta puhelusta. Tässä kokoelmassakin on mukana yksi näyte, jossa vastaanottaja on väittämänsä mukaan onnistunut myös nauhoittamaan tuon puhelinäänen. Spontaaneja ääniä saattaa ilmetä myös ilman että sähköiset laitteet toimivat ilmiön välikappaleina, jolloin puhutaan ns. suoraäänistä. Tällaisia suoraääniä saattaa esiintyä esimerkiksi vahvojen poltergeist-ilmiöiden yhteydessä. Usein EVP-kokeissa vastaanotetut äänet kestävät enintään muutamia sekunteja ja koostuvat muutamista sanoista; vain harvoin yhdellä kerralla vastaanotetaan useampia lauseita, vaikka yhden kokeen aikana saattaakin esiintyä ääni-ilmiöitä useampaan otteeseen.

Istunnoissa on toisinaan läsnä useita henkilöitä ja toisinaan vain kokeilija itse. Useimmiten niissä käytetään menetelmää, jossa nauhoitetaan valkoista kohinaa, jonka päälle saatetaan esittää edesmenneille suunnattuja kysymyksiä, joihin näiden äänten odotetaan vastaavan (usein edesmenneiden omalla äänellä, jonka vuoksi useimmat kokevatkin, että tässä ns. instrumentaalisessa transkommunikaatiossa ollaan nimen mukaisesti yhteydessä henkimaailmaan). Valkoisen kohinan lähteenä saattaa olla tietokoneella tuotettu bittivirta, ohjelmallisesti satunnaistettu foneettisia äänenvaihteluita sisältävä kohina taikka radion tai TV:n taustakohina. Vastaanottimena eli tallentimena käytettävät laitteet vaihtelevat suuresti, riippuen istunnon tarkoituksesta ja järjestäjän ammattimaisuudesta. Joskus istunto saatetaan pitää pimeässä, mutta usein se pidetään normaalissa valaistuksessa päinvastoin kuin tavanomaiset meedioistunnot. Kun kyse on järjestelmällisesti onnistuneista EVP-kokeista, mukana saattaa olla tutkija tai kokeilija saattaa olla itse tutkimuksellisesti orientoitunut eli motiivina ei ole niinkään henkilökohtainen uteliaisuus, joka näkyy usein myös kokeiden ammattimaisuutena. Yleensä istunnoissa on äänessä kulloinkin vain yksi henkilö esittämässä mahdollisia kysymyksiä tai kaikki pysyvät hiljaa, jolloin audiaalisia virhelähteitä on mahdollista kontrolloida paremmin kuin jos nauhoitus jätettäisiin pyörimään ja taustalta kuuluisi vaikkapa osallistujien keskustelua. Sekään ei ole tosin harvinaista, että istunnot ovat pikemminkin sosiaalisia tilaisuuksia, jossa ihmiset tapaavat ja juttelevat niitä näitä (esittäen ehkä satunnaisessa järjestyksessä kysymyksiä) samalla kun nauhoite ja kohina pyörii taustalla, vaikka tällaista "koejärjestelyä" ei missään tapauksessa suositellakaan. Kokeen pituus on tyypillisesti vajaa puoli tuntia, keskimääräinen aika lienee noin vartti.

Ilmiön mahdollisiksi selityksiksi on esitetty tarkoituksellista huijausta, istunnossa läsnä olleiden esittämiä "ääneen ajattelemista", joita he eivät sitten jälkikäteen muista ja joista aiheutuneet ylimääräiset äänet ovat olosuhteista johtuen vääristyneet niin, etteivät he itsekään niitä tunnista, tai nauhoitukseen käytettyyn laitteeseen induktoitunutta radiolähetystä. Näistä huijauksen mahdollisuus on luonnollisesti aina läsnä kun istunnossa ei ole läsnä muita kuin itse EVP-kokeilija tai jos mukana on useita henkilöitä, mutta kaikki tuntevat toisensa ja heillä on yhteinen uskonnollinen, taloudellinen tai psyykkinen motiivi petolliseen toimintaan. Huijauksen todennäköisyys pienenee huomattavasti, mitä useampia riippumattomia havaitsijoita on mukava, varsinkin heidän ammattitaitonsa huijausten paljastamisessa ja maine luotettavana tutkijana, jolla ei ole myöskään mitään intressejä huijata, on hyvä indikaattori tässä suhteessa. Monet tunnetut EVP-kokeilijat ovatkin osallistuneet koejärjestelyihin, joissa huijauksen mahdollisuus on varsin minimaalinen, joskin monimutkaisilla ja vaativilla järjestelyillä ehkä mahdollinen.

Samoin ammattimaisesti järjestetyissä EVP-kokeissa on varsin tehokkaasti poissuljettu se mahdollisuus, että koejärjestely tuottaisi itsessään ääniä, joiden alkuperä antaisi pienenkään vaikutelman paranormaalista lähteestä. Kuten aiemminkin totesin, usein kokeissa on vain yksi henkilö äänessä ja silloinkin ennalta sovitun proseduurin mukaisesti, jonka ulkopuolelle jäävien äänten lähteeksi voidaan silloin osoittaa jokin muu kuin läsnäolevien sopimaton ääntely. Tämän suhteen pitää olla kuitenkin erityisen tarkkaavaisena, koska ihmisillä on joskus taipumusta poiketa ennalta sovitusta proseduurista, koska ovat vaikkapa tulkinneet ettei jokin tietty erityistapaus kuulu sen asettamien pelisääntöjen piiriin, joka saattaa sitten tuottaa yllättäviä tuloksia (esimerkiksi eräässä allekirjoittaneen järjestämässä kokeessa kävi niin, että juuri kun valvojan huomioni oli kiinnittynyt johonkin kirjaan, henkilö halusi hetken mielijohteesta korjata viimeisen sanan kysymyksestä ja oli jo laskemassa mikrofonia kun hän toisti kyseisen sanan kahteenkin otteeseen, joka useiden samanaikaisten yhteensattumien sumana tuotti kaksi hädin tuskin kohinasta erottuvaa peräkkäistä venäjänkielistä sanaa, joiden huomattava vääristyminen alkuperäisestä sai ne muistuttamaan erästä toista mahdollisesti edesmenneeseen viittaavaa termiä, joten sitä oli vaikea tunnistaa ennen kohinan puhdistamista ja kielimuuri oli myös yksi tekijä, joka vaikutti lisäksi proseduurista poikkeamisen havaitsemiseen). Yleensä myöskin suositellaan, ettei mikrofonia liikuteltaisi kokeessa mikäli se vain on mahdollista. Lisäksi voitaisiin suositella käytettyjen kasettien välttämistä.

Radiolähetyksen mahdollisuutta ei voida aina poissulkea, mutta paljon kertoo esimerkiksi se, että joissakin tapauksissa äänet selvästi vastaavat esitettyyn kysymykseen tai muulla tavalla reagoivat kokeen tilanteeseen (esimerkiksi eräässä näytteessä tässä kokoelmassa kokeilijalle tulee kesken kaiken puhelinsoitto, johon tuntematon ääni kehoittaa kokeilijaa vastaamaan). Toisinaan taas äänet näyttävät sanovan jotain, jolla ei näytä olevan mitään kytkentäpintaa kysymykseen tai koetilanteeseen. Usein käy myös niin, että äänet ovat lyhyen kestonsa vuoksi semanttisesti niin köyhiä, että niiden tarkoitusta on mahdotonta tulkita vaikka sanoista itsestään saataisiinkin selvää. Eikä äänten verbaalinen sisältökään käy aina varmuudella selville, sillä monesti ne ovat sen verran epäselviä, että niiden sisältöä on mahdotonta varmuudella tulkita. Äänten reagoiminen kokeen tilanteisiin onkin usein toimiva indikaattori myös poissuljettaessa kokeen ympäristöstä mahdollisesti johtuvia virhelähteitä. Äänten vaikea tulkittavuus saattaa puolestaan johtua siitä, että liian innokas kokeilija onkin tulkinnut väärin jonkin satunnaisen tai ulkopuolisen häiriön aikaansaaman poikkeaman muuten tasaisessa kohinassa. Ihminen kun löytää tuttuja piirteitä helposti sieltäkin, missä nämä hahmot ovat vain satunnaisen kohinan tuottamia. Mitä suurempi määrä tätä kohinaa on, sitä suurempi on myös tällaisen virhetulkinnan todennäköisyys, jos ei osata olla tarkkoja.

Kunhan otat nämä seikat huomioon, mikään ei estä sinua tekemästä uskottavasti kokeita EVP:n parissa. Mitä enemmän kokeilijoita, sitä suurempi on myös todennäköisyys erityisten lahjakkuuksien löytymiselle. Ehkäpä juuri sinä olet se tutkijoiden kaipaama erityiskyky? (koskee muuten yleensäkin parapsykologiaa, ei vain EVP-ilmiötä)

Lisää tietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/EVP

EVP-nauhoitusten periaatteet
http://www.aaevp.com/techniques/techniques_evp9.htm

Ohjeita EVP-kokeisiin
http://www.evpuk.com/evp_recording_advice.html

Kaverini ehdotuksia alan tutkimuksen kehittämiseksi:
http://tech.groups.yahoo.com/group/PSI_research/message/192