IRC-Galleria

Muistutuksena, että tämä on voimassa vielä uuteen vuoteen saakka: http://paranormaali.ning.com/profiles/blogs/joulupatakeraeys-1?xg_source=activity

Nyt se paljastui: http://www.ufo.gov.ru/

(Edit 4.15: Oho, tämä kirjoitus päätyi heti googlen hakusivulle ylimälle sijalle)

Tiger Woods indeksi on oiva väline sen mittaamiseen, kuinka rohkeasti tiedotusvälineet käsittelevät eri aiheita. Se siis heijastelee tiedotusvälineiden halukkuutta tarttua ihmisiä kiinnostaviin aiheisiin. Taustaoletus on, että internetistä löytyvien juttujen kokonaismäärä kuvastaa ihmisten kiinnostusta aiheeseen.

Tiger Woodsin oma TWI on tällä hetkellä 220, eli jokaista uutisjuttua kohden on vähän päälle 200 google-osumaa. Hakusanalla paranormal indeksi on puolestaan 2695 (8860000 osumaa / 3287 uutista) ja ufojen indeksi 2666 (10500000 osumaa / 3939 uutista), mikä viittaa siihen että tiedotusvälineet ovat perin arkoja käsittelemään näitä asioita, ainakin englanninkielisessä maailmassa. Vertailun vuoksi mainittakoon tämä paljon esillä ollut Climategate, jonka TWI on peräti 5 600. Eli ilmastontutkijoiden paljastuneista sähköposteista tiedotusvälineet ovat näköjään toistaiseksi vaienneet vieläkin visummin kuin paranormaaleista ilmiöistä. Mittari kattaa siis vain englanninkielisen maailman, koska palvelusta ei ole tiedossa suomenkielistä vastinetta.

Vertailun vuoksi pieni luettelo eräiden asioiden Tiger Woods -indekseistä:

Dean Radin 78,900 / 2 = 39,400
Astrology 9,570,000 / 531 = 18,023
Sylvia Brown 88,800 / 5 = 17,760
Theosophy 187,000 / 12 = 15,583
Parapsychology 350,000 / 27 = 12,963
James Randi 470,000 / 45 = 10,444
Bulgarian Academy of Sciences 678,000 / 73 = 9288
Penn Jillette 144,000 / 18 = 8000
Spirituality 13,700,000 / 2148 = 6378
Michael Wimer 25,900 / 6 = 4316
Royal Society 25,100,000 / 5824 = 4310
Somalia: 85,500,000 / 23,388 = 3656
Glasgow: 46,500,000 / 16,733 = 2779
Paranormal: 8,860,000 / 3287 = 2695
UFO: 10,500,000 / 3939 = 2666
Physics: 20,100,000 / 9046 = 2222
Immigration: 61,200,000 / 30,892 = 1981
Yoga 14,200,000 / 8087 = 1756
Hospitals: 72,900,000 / 45,654 = 1597
Ryanair: 4,740,000 / 3258 = 1455
Childcare: 3,950,000 / 3,014 = 1311
Electricity: 58,000,000 / 49,495 = 1172
Muslims: 19,900,000 / 19,568 = 1017
Germany: 95,600,000 / 94,543 = 1011
Afghanistan: 143,000,000 / 154,145 = 928
Obama: 202,000,000 / 252,583 = 800
Celebrity: 38,200,000 / 48,767 = 783
Education: 137,000,000 / 175,602 = 780
Skeptic: 1,010,000 / 1311 = 770
Parliament: 56,500,000 / 75,932 = 744
World Cup: 44,800,000 / 63,571 = 705
Paris: 86,700,000 / 157,319 = 551
Newspapers: 19,100,000 / 38,019 = 502
Trains: 9,900,000 / 22,499 = 440
Christmas: 81,900,000 / 187,331 = 437
Al Gore: 2,100,000 / 5,374 = 391
Supermarket: 5,450,000 / 14,124 = 386
Gordon Brown: 12,300,000 / 37,021 = 332
Climate change: 22,200,000 / 68,419 = 324
London: 69,800,000 / 224,422 = 311
Football: 64,100,000 / 246,950 = 260
Putin: 4,840,000 / 18,983 = 254
Tiger Woods: 13,600,000 / 61,804 = 220
Sarkozy: 7,740,000 / 45,336 = 171

Ensimmäinen luku osoittaa google-osumien määrän, toinen google news -osumat ja kolmas Tiger Woods -indeksin. Mitä pienempi indeksi, sitä hanakammin tiedotusvälineet ovat tarttuneet aiheeseen. Suuri indeksiluku puolestaan kertoo, että media karttelee aihetta. Vaikka esimerkiksi henkilöhaut ja asiahaut eivät näytä olevankaan täysin vertailukelpoisia, tuosta käy selvästi ilmi trendi, että tämän mittarin mukaan tiedotusvälineet suhtautuvat kansainvälisellä tasolla selvästi tavallista nihkeämmin erilaisten rajatiedon asioiden käsittelemiseen. Lukuunottamatta skeptikkoja, joiden näkökulmat näyttävät saavan muuta rajatietoa enemmän näkyvyyttä.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/12/britannia_lopetti_ufo-linjan_1240440.html


Britannian puolustusministeriö on lopettanut UFO-havaintoja varten ylläpidetyn puhelimen. Myös havaintoja varten perutettu sähköposti on lopetettu ja havaintoja käsitellyt upseeri on siirretty uusiin tehtäviin.

Puolustusminsiteriön mukaan yli puoli vuosisataa kerätyt UFO-havainnot eivät ole paljastaneet yhtään todistetta avaruusolennoista tai näiden Britannialle aiheuttamasta uhkasta.

Ministeriön mukaan ei ole enää järkevää tuhlata rahaa UFO-havaintoihin. Säästyneet varat aiotaan käyttää Afganistanin operaatioon.

Maailmanloppu peruttu:
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/11/saksalaistutkija_maailman_loppuminen_vuonna_2012_on_laskuvirhe_1138360.html

Suomi24:n ufopalstalla on ollut keskustelua Atso Haapasen kirjasta "Puolustusvoimien ufohavainnot 1933-1979", joka ilmestyi nyt marraskuun alussa ja tipahti eilen postiluukustani. Olen osallistunut kyseseen keskusteluun pitkällä viestillä, jonka toimitin myös Suomen ufotutkijoiden keskustelufoorumille: http://www.fufora.fi/sutforum/viewtopic.php?f=1&t=2507

Kirjan esittely löytyy kustantajan kotisivuilta:
http://www.ufofinland.org/index.php?id=3&pid=500

Kirjoitin nyt tuon aiemman keskustelun jatkoksi allaolevan esittelyn kirjassa julkaistuista ufotapauksista niiden 15 vuoden ajalta (1965-1979), joita käsittelin tuossa SUT:n foorumin avausviestissäni.

Kyseiseltä ajalta löytyy kymmeniä havaintoilmoituksia, joissa havaitut kohteet ovat jääneet havainnon tekijöille tai tekijälle parhaimmillaankin arvailun varaan. Kirjan kuvailuissa ei käytetä useinkaan termiä "ufo" vaan kohteista käytetään enemmänkin ilmaisuja "outo", "epämääräinen", "tunnistamaton havainto", "valoilmiö", "mielenkiintoinen ilmiö" jne. Harvoin siis itse kuvailussa puhutaan ufoista eikä kirjassa esitetyissä arvioissa myöskään pääsääntöisesti käytetä luokittelua "ufo" vaan sellaisia ilmaisuja kuten "jäi selittämättömäksi", "ei voitu tunnistaa", "pysyy arvoituksena" yms.

Useimmat näistä tapauksista on voitu luotettavasti tunnistaa, mutta monet ovat olleet myöskin liian epämääräisiä varmuudella tunnistettavaksi. Monissa näistä epämääräisemmistäkin tapauksista on kuitenkin esitetty puolustusvoimien tai kirjan tekijän oma arvelu, mikä saattaisi olla selityksenä. Toisissa epämääräisissä tapauksissa taas on jätetty selitys avoimeksi, mutta en luokittelisi niitä silti ufoiksi - monissa kohdin itse kirjassakin ilmaistaan tällaisten tapausten kuuluvan luokkaan "tiedot riittämättömät".

Lisäksi teoksessa on koko joukko tapauksia, joita on mahdoton luokitella joko ufohavainnoiksi, ifoiksi tai sitten epämääräisiksi. Tämä johtuu siitä ettei kirjassa kerrota syystä tai toisesta oleellisia yksityiskohtia. Useimmissa tapauksissa tähän on kerrottu selvä syy ja se on se, että raportteja vuosilta 1973-1976 on poltettu eikä näiltä vuosilta ole saatavilla kuin tuo jo edellisessä kirjoituksessani kertomani insinööri Moilasen tunnistamaton havainto, joka kuuluu siis näihin mahdollisesti tunnistettuihin kohteisiin (luotainpallo). Mainittakoon, että Atso Haapasen mukaan tätä Moilasen tapausta koskeva raportti (joka on siis kokonaisuudessaan julkaistu Teerikorven ja Kyröläisen Ufojen arvoituksessa) ei ollut kuitenkaan Sota-arkistossa (joka on nyttemmin siis osa kansallisarkistoa) ja hän arvelee sen olevan vielä Ilmavoimien esikunnassa. Joissakin tapauksissa ei ole kerrottu, miksi kirjassa ei ole selostettu oleellisia yksityiskohtia, mutta syy on varmaankin se ettei tekijälläkään ole ollut niitä tiedossa. Monissa tapauksissa hän toteaakin, että Sota-arkistossa olevasta aineistosta puuttuu tietoja ja kokonaisia asiakirjoja - esimerkiksi muutama sellainen tapaus oli, jossa tunnistuslennon tulokset eivät käyneet Sota-arkiston aineistosta selville eikä aina edes se, oliko tunnistuslennolla saatu kosketus tutkalla havaittuun kohteeseen.

Joka tapauksessa, laskin alustavasti että näiden jälkeenkin jää selittämättä miltei parikymmentä tapausta vuosilta 1965-1979. Näitä voidaan pitää todellisina ufohavaintoina siinä mielessä, että ne ovat jääneet tutkimusten jälkeenkin tunnistamatta eikä ole syytä olettaa havainnon epämääräisyyden tai havaitsijoiden/tapauksen käsittelijöiden epäluotettavuuden olevan tässä ratkaisevassa asemassa. Tämä tarkoittaa, että kohde on joko ollut jotain aiemmin tuntematonta, havaintoilmoitukseen on tullut kaikesta huolimatta jossain vaiheessa valheellisia elementtejä tai että havainnon kohde on tulosta jostakin sellaisesta hyvin epätodennäköisestä yhteensattumasta, mitä on mahdotonta tunnistaa jälkikäteen edes likimääräisesti. Mitä selkeämpi havainto on, sitä epätodennäköisemmaksi viimeksi mainittu vaihtoehto tulee. Keskimmäisen vaihtoehdon todennäköisyyttä puolestaan alentaa havainnontekijöiden määrä ja laatu sekä raportointiprosessin luotettavuus (etenkin turhien välikäsien karsiminen tiedonkulussa).

Tapausten saamat selitykset vaihtelevat laidasta laitaan, osa tapauksista on sen luontoisia ettei selitystä ole voitu varmuudella antaa (yleensä siitä syystä, että tunnistusprosessissa ei ole voitu käyttää normaaleja tarkistuskeinoja kuten esimerkiksi Neuvostoliiton puolella esiintyneessä aktiivisuudessa tai jos kyse on ollut jostakin satunnaisesta luonnonilmiöstä) ja osa taas on aivan varmuudella voitu tunnistaa. Tyypillisimmillään nämä havaintoilmoitukset ovat saaneet selityksensä säähavaintopallosta, astronomisista kohteista, rakettilaukaisuista, avaruusromuista ja satelliiteista. Silti joukkoon mahtuu jokunen epätyypillisempikin selitys tai selitysmahdollisuus kuten Neuvostoliiton ydinkokeet ja Suomen yli kulkeneet U-2 vakoilulennot. Monissa kirjan havainnoissa on luonnollisesti myöskin silminnäkijän virhearvioilla ja hankalilla havainto-olosuhteilla arvioitu olleen ratkaisevaa vaikutusta kohteen ufomaiseen vaikutelmaan.

Varsinaisiksi ufotapauksiksi luokiteltavia kuvauksia kirjasta löytyi siis lähemmäs parikymmentä. Silti kirja vahvistaa käsitystä, että ainakin 1970-luvun ufotapauksista saattaisi löytyä lisääkin virallista tietoa, mutta asiakirjat eivät olleet jostain syystä saatavilla Sota-arkistosta. Varmuudella näin on ainakin tuossa Moilasen tapauksessa, vaikka se ei olekaan varsinainen ufohavainto eikä siinä varsinkaan ole mitään salaista, jonka takia sitä ei olisi voitu Sota-arkistoon luovuttaa. Kirjan mukaan tiedetään myös, että vuosia 1973-1976 koskevia havaintoilmoituksia on poltettu ja jää arvoitukseksi, onko näissä asiakirjoissa kuvattu todellisia ufotapauksia. Kirjan mukaan todennäköisesti näihin tapauksiin liittyviä asiakirjoja on edelleenkin olemassa, mutta ne eivät ole julkisesti saatavilla. Mielenkiintoista asiassa on sekin, että Sota-arkiston siirryttyä osaksi Kansallisarkistoa, puolustusvoimat kävi hakemassa suuret määrät aineistoa takaisin Atso Haapasen mukaan. On myös syytä muistaa se fakta, että 1970- ja jo 60-luvulta on ufotutkijoille raportoitu arvoituksellisia puolustusvoimien piirissä sattuneita tapauksia, joista Atso Haapanen ei ole syystä tai toisesta löytänyt löytänyt lainkaan tietoa entisestä Sota-arkistosta.

Tuoreimpia esimerkkejä on tuo tässäkin ketjussa mainittu, syyskuussa 1974 sattunut Rovaniemellä sattunut tapaus, josta on SUT:n havaintotietokannassa selostus. Se voi olla huijaus, mutta toisaalta tunnen tapausta selvitelleen ufotutkijan, eikä huijaukseen oikein sovi se, että kyseinen tapaus tuli tietoon sattumalta mutkan kautta (kokija ei ollut aikeissa raportoida sitä minnekään), havaitsijaa oli aidosti vaikeaa saada avautumaan asiasta (kyseinen ufotutkija ehti miltei jo luovuttamaan kunnes vielä päätti kerran yrittää kokijan jäätyä eläkkeelle ja onnistui sitten lopulta saamaan asianomaiselta täydellisen suullisen selostuksen tapauksesta) eikä välttämättä sekään että havaitsijan kertomuksessa ei ole vuosienkaan aikana ilmennyt mainittavia ristiriitaisuuksia. Muistelisin sellaista että väitetty tapahtumapaikka olisi nykyisin ilmavoimien varikkoaluetta. Onhan sekin kai mahdollista, ettei siitä ole ylipäätään koskaan tehty virallisia raportteja (jos esimerkiksi juttu on sivuutettu tai jäänyt jonkun upseerin pöytälaatikkoon, koska joku on pelännyt leimautuvansa tapauksen vuoksi ja päätellyt ettei se ole sen arvoinen?), vaikka tapaus olisikin todellinen. Kirjassa on mainittu Sota-arkistosta löytyneestä viitteestä, jonka mukaan ilmavoimien esikunnan tiedustelutoimistolle oli lähetetty tuolloin ilmoitus koskien jotakin erikoista ilmiötä, mutta on mahdotonta selvittää mitä se on koskenut, koska kyseeseen tulevat asiakirjat on kirjan mukaan poltettu 30.12.1980.

Tuoreimpia allekirjoittaneen tietoon tulleita viranomaisten ufotapauksia on puolestaan erään rajavartijan havainto, jossa asianomainen oli hämmentyneenä seurannut Kuhmon Hankarannalla järven yläpuolelta lentävää mustaa sikarinmuotoista kohdetta noin kahden minuutin ajan. Havainto tapahtui elokuussa 1967 eikä siitä ole tiettävästi tehty mitään virallista raporttia, sillä hän ei ollut silloin vielä työelämässäkään. Gamma

Vaikka kirjan lähteenä toimivat suurimmaksi osaksi entisestä Sota-arkistosta löytyneet asiakirjat, kirjassa kuvataan myös muutamia ufokirjallisuudessa julkaistuja väitetysti puolustusvoimien piirissä sattuneita ufotapauksia, joista ei ole löytynyt lainkaan virallisia asiakirjoja. Näyttävin esimerkki tällaisesta on Porin ufotapaus, josta ei syystä tai toisesta löytynyt ollenkaan julkisia asiakirjoja, vaikka aikaa tapahtumasta on kulunut jo 40 vuotta. Lisäksi kirjassa mainittiin sellaisia ufokirjallisuudessa julkaistuja tapauksia, joista on löytynyt täydentäviä tietoja entisestä Sota-arkistosta. Ainakin pari Tapani Kuninkaan kirjassa (Ufoja Suomen taivaalla) julkaistua tapausta sai jopa mahdollisen selityksen Atso Haapasen löytämien asiakirjojen avulla (toinen Neuvostoliiton ydinkokeeseen ja toinen kiinalaiseen rakettilaukaisuun liittyen).

Tulkoon viestini lopuksi mainituksi muutama kirjassa kuvailtu tapaus mainitulta ajanjaksolta. Ensimmäinen kiinnostava ufotapaus on sattunut 9.3.1966. Etelä-Suomen alueella oli havaittu hitaasti kilometrin mittaisella alueella kolmiota lentänyt kohde, joka lensi 3000-4000 kilometrin korkeudessa. Se hipoi silloisten helikopterien suorituskykyä eikä kohdetta nähty tutkassa, joka käynnistettiin noin vartti sen jälkeen kun kohde oli nostanut korkeutta ja kadonnut lännen suunnassa pilveen. Suora lainaus kirjasta: "Mielenkiintoinen tapaus, joka jäi arvoitukseksi".

Seuraava ufotapaus on puolestaan se, johon taisin viitata jo tuossa aiemmin kirjoittamassani neliosaisessa viestissä. Tapani Kuninkaan kirjassa UFOja Suomen taivaalla kerrotaan: "Oli talvi 1967. Hyrylän ilmatorjuntajoukoissa oli tavanomaiset harjoitukset, kun tutkan kuvapinnalle äkkiä ilmestyi nopeasti liikkuva täplä. Aluksi sitä luultiin toimintahäiriöksi, varsinkin kun täplän nopeus oli erittäin suuri, 2000-3000km/t. Kohta kävi kuitenkin ilmi, että sama ilmiö esiintyi kaikissa muissakin tutkissa. Harjoituksia johtanut upseeri kävi varmistamassa sen, ettei alueella ollut tuolloin koneita ilmassa. Tutkissa havaitun erittäin nopeasti lentäneen esineen arvoitusta ei pystytty ratkaisemaan - se jäi UFOksi. Harjoituksissa mukana olleita varusmiehiä käskettiin vaikenemaan tästä tapauksesta."

Atso Haapanen ilmoittaa, ettei ole löytänyt tuosta mitään tietoja Sota-arkiston asiapapereista. Hän uskoo ettei tapausta ole edes kirjattu virallisesti mihinkään. Voihan olla, että tapaus on huijauskin.

Heti tuon tapauksen perään kuvataan perusteellisesti Pyyvaaran ufotapaus, josta on selostus Suomen ufotutkijoiden sivuilla: http://www.fufora.fi/ufotapauksia/tunnetuimmatufot.php#Suomussalmi,%20Pyyvaara
Suomussalmen Rajajääkärikomppanian yliluutnantti E. Marttinen arveli että esine olisi ihmiskäden tekemä, mutta sen lähemmäksi selitystä rajavartioston tutkimuksissa ei päästy. Mainittakoon, että sama esine havaittiin samalla alueella kahteenkin eri otteeseen, joista kummastakin tehtiin virallinen tutkimus.

Kirjan mukaan helmikuussa 1968 ufojen mahdollisuus oli ollut jo virallisestikin esillä ilmavoimissa. Kuljetuslentolaivueen lentäjille oli tuolloin jaettu ohjeet, jonka mukaan kaikista epätavallisista kohteista tuli tehdä välittömästi raportti kulloisellekin lennonvarmistuspalvelulle ja henkilöstön oli raportoitava vapaa-ajallaankin havaitsemistaan tunnistamattomista kohteista.

Sivulla 126 kerrotaan puolestaan 10.6.1968 klo 11.32 sattuneesta tapauksesta, jossa Rissalan lentokentän yläpuolella nähtiin kirkas elliptinen esine, joka lensi äänettömästi ja suurella nopeudella pohjoisesta etelään, kadoten lopulta pilveen tai sen taakse. Tutkassa ei näkynyt mitään ja pääteltiin ettei se ole metallia. Havainto kesti vain 5-10 sekuntia; kirjassa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka se muotonsa ja liikkeensä puolesta muistutti senaikaisia lentäviä lautasia.

Seuraavana vuonna huhtikuun 12. päivänä oli sitten klassinen Porin ufotapaus, josta on kirjassa puolentoista sivun selostus. Selostuksen lopuksi kerrotaan "asiasta ei ole mitään ilmoitusta Viestikeskus 3:n päällikön päiväkirjassa, eikä muissakaan Sota-arkistossa olevissa viestikeskuksien papereissa." Haapanen kiinnittää huomiota pariin ristiriitaan, jotka käyvät ilmi aiemmsta kirjoituksestanikin. Ensinnäkin Kuninkaan kirjassa puhutaan suluissa Rissalasta, mikä lienee Kuninkaan virhe - edellisellä sivulla vihjataan nimittäin taas Tampereen suuntaan. Lisäksi Haapanen kiinnittää huomiota ilmaisuun "Toimin koneessa ohjaajana, vieressäni ilmavoimien ohjaajaluutnantti matkustajana", sillä Fouga Magister harjoitushävittäjissä istuttiin peräkkäin. Tuossa kohtaa käytetään ranskalaisia viivoja; ehkäpä sanaa "vieressä" käytetään leväperäisesti tai sitten ranskalaiset viivat ovat Kuninkaan käsialaa ja tiivistäessään asian, hän on tulkinnut tämän asian hieman väärin.
http://www.fufora.fi/ufotapauksia/tunnetuimmatufot.php#Pori,%20Lentoasema

Heti Porin ufotapauksen perään kuvataan elokuun alussa Kajaanin prikaatissa sattunut erikoinen tapaus. Siitä löytyy kuvaus niin ikään Kuninkaan kirjasta UFOja Suomen taivaalla (s. 67-68), eikä Sota-arkistosta löytynyt tapausta käsitteleviä asiakirjoja. Sen sijaan löytyy asiakirja kyseiseltä ajankohdalta, joka saattaisi selittää havainnon: Varusmiehet olivat nähneet Neuvostoliiton puolella ilmakehässä suoritetun ydinräjähdyksen ja mielikuvitus oli tehnyt tepposet. Havainnon on ilmoittanut kuopiolainen Markku Thurén, mies kertoi olleensa havainnon aikana radiopuhelimen kautta yhteydessä muihin varusmiehiin, mutta kuvauksesta ei ilmene vertailivatko he havaintojaan mitenkään. On siis hyvin mahdollista, että muut eivät nähneet ja tulkinneet ilmiötä niin ufomaisena kuin havaintoilmoituksen tekijä. Mahdollisesti pilvet, etäisyys ja havainto-olosuhteet ovat yhdessä vaikuttaneet siihen millä tavalla ilmiö on näyttänyt käyttäytyvän.

Mielenkiintoinen on myöskin maininta Viestikeskus 3:n papereista, jossa kerrotaan että Mikkelissä olisi havaittu ufo 27.8.1969. Tapauksesta ilmoitettiin välittömästi eteenpäin, mutta Sota-arkistossa olevista asiakirjoista ei kirjan tekijä ole löytänyt tarkempia tietoja tästä. Kirjassa epäillään, että nämä tiedot saattaisivat olla vielä jossain Ilmavoimien esikunnassa. En tiedä olisiko SUT:lla mahdollisesti tietoa ufohavainnoista kyseiseltä ajankohdalta Mikkelin suunnalta.

Seuraavana vuonna 8.2 klo 19.19 tehtiin varsin tyypillinen erikoisiin valoilmiöihin kuuluva havainto. Se on rajatapaus, havainto saattaa olla liian epämääräinen jotta se voitaisiin luokitella ufoksi, mutta mainittakoon tasapuolisuuden vuoksi myös yksi tällainen tapaus. Taivalkosken tutka-asemalla palveleva kersantti oli nähnyt taivaan halki pohjoisesta etelään liikkuvan kirkkaan valoilmiön, joka pysähtyi taivaalla vajaaksi pariksi minuutiksi ja jatkoi sitten kulkuaan. Tutkahavaintoja ei saatu eikä satelliittikaan voinut tulla kyseeseen, joten ilmiö jäi selittämättä. Vastaavia löytyy kirjasta jonkin verran ja osa vielä epämääräisempiä. Tässäkään tapauksessa ei esimerkiksi kerrota kohteen tarkkaa kokoa.

13.5.1970 klo 11.00 oli puolestaan muuan Pekka Hietaniemi havainnut Eurassa harmaan peltitynnyrin näköisen kohteen, jossa oli kaksi kohoumaa ja se pyöri pituusakselinsa ympäri. Tutkimuksissa selvisi, että toinenkin henkilö on nähnyt samaisen ilmiön. Vastaavia tynnyrinmuotoisia ufoja on nähty muuallakin (muistelen että Ilmavoimat olisi tutkinut Perhossa 1971 sattunutta "tynnyritapausta", jossa oli ainakin toistakymmentä havaitsijaa) ja tämä jäi yhtälailla arvoitukseksi, vaikkakin kohde oli ollut ilmeisesti varsin etäällä. Esinettä ei nähty tutkassa, joka poissulkee sen mahdollisuuden että helikopteri olisi kantanut mukanaan jotakin erittäin suurikokoista tynnyriä tms.

Marraskuun alussa nähtiin Helsingin lentokentän päällä kierteleviä valoilmiöitä, joiden tarkkaa etäisyyttä ei voitu määrittää. Havainnosta Viestikeskus 3:lle ilmoittanut Aeron virkailija kuuli myös voimakasta ääntä, joka tuli hänen mielestään kohteista. Samanaikaisesti kentällä oli kuitenkin käynnissä Caravelle-lentokone. Papereista ei ole kuulemma käynyt ilmi onko tuo näkynyt tutkassa, mutta itselleni tulee väistämättäkin mieleeni valonheittimet (ajankohta oli ilta), joskaan valoilmiöiden tarkempi luonne ei käy ilmi ainakaan tuosta selostuksesta.

Puolustusvoimat käyttävät usein myös tiedotusvälineitä lähteenään kuten esimerkiksi tuossa Pyyvaaran tapauksessa. Savon sanomissa olleen uutisen mukaan lehdelle oli ilmoitattu havainnosta, jossa ihmiset olivat nähneet 29.11.1970 kahdeksan maissa neliön muotoisen kohteen, jota oli ympäröinyt kirkas kehä. Muuan autoilija soitti ilmavoimille lehtijutun myötä omasta havainnostaan, jossa hän oli tuolloin nähnyt 20 sekunnin ajan Rissalan suuntaan etenevän kirkkaan valon. Rissalan tutka oli havainnut klo 19.50-20.05 vähän päälle sadan kilometrin tuntinopeudella koillisesta lounaaseen etenevän kohteen, joka oli ilmeisesti sama kuin silminnäkijöiden havaitsema. Tapauksesta löytyy myös toinen tutkaraportti, jonka kellonaika poikkeaa jostain syystä ensimmäisestä, mutta ilmavoimat on kirjan mukaan tulkinnut sen samaksi kohteeksi. Havaittua kohdetta kuvataan virallisessa selostuksessa nähtävästi kuitenkin vain kirkkaaksi valoilmiöksi, josta ei kuulunut mitään ääntä. Vuodenaika ja kirkkaus poissulkisivat lintuparven, eikä ilmassa ollut myöskään lentoliikennettä, lukuunottamatta hävittäjiä jotka oli lähetetty tunnistamaan kohdetta. Valitettavasti Haapanen ei löytänyt mistään raporttia tunnistuslennon mahdollisista tuloksista, eräs tasopäällikkö oli tosin kirjoittanut päiväkirjaansa epäilevänsä ainakin tutkassa havaittuja kohteita sittenkin linnuiksi. Samaa oli arvellut lennonjohtaja Kalle Linden puhelimessa Savon sanomille.

Kirjassa kerrotaan myös 1970 lopulla sattuneesta tapauksesta, jossa Russarön tähystyspaikalta havaitusta oudosta kohteesta saatiin valokuvia. Havaitsijoiden mielestä hitaasti liikkunut särmikäs valoilmiö oli liian iso tähdeksi ja siitä lankesi jonkinlainen alaspäin suuntautuva valo. Kuvissa näkyi pistemäinen valo ja ilmavoimat arveli että kyse oli harvinaisesta kolmen planeetan (Venus, Mars, Jupiter) konjuktiosta. Tätä ei voi siis varsinaisesti luokitella ufoksi, koska ilmavoimat on mielestään selittänyt havainnon eikä minulla ole käytettävissäni sellaisia tietoja, joilla tuota voisi lähteä kyseenalaistamaan, vaikka varsin poikkeuksellisesta selityksestä sinänsä onkin kyse (tapauksessa on kyllä tähtihavainnoille tyypillisiä piirteitä). Mielenkiintoista asiassa on sen sijaan, että SUT:lle on tullut hieman tätä havaintoa muistuttanut tapaus; en kuitenkaan muista tarkkaan yksityiskohtia saati havaintoaikaa, joten en osaa sanoa onko kyse samasta tapauksesta. Siinä oli mielenkiintoista, että ilmiöstä saadut valokuvat lähetettiin tutkittavaksi, mutta kun tiedusteltiin olisiko niitä mahdollista saada takaisin tms, asiassa tapahtui jotakuinkin sellainen käänne, että ilmavoimien esikunta kiisti tietävänsäkään mitään asiasta ja kuvat jäivät sille tielleen. Pitäisi kaivaa kyseinen tapaus esille. Mainittakoon, että Russarössä tehtiin virhehavainto tähdestä vuotta myöhemminkin, josta voinee päätellä jotain myös päivystyspaikan luonteesta.

Kirjassa kerrotaan myös ns. Kuuskajaskarin tapauksesta, joka koostuu itse asiassa kahdesta kuukauden välein tehdystä havainnosta, joista ensimmäinen sai lehdistössä paljon julkisuutta ja astetta oudompikin kuin jälkimmäinen. Kyse oli Olavi Kiviniemen sekä Kyröläisen ja Teerikorven tekemien tarkkojen arvioiden mukaan Arcturus-tähdestä; ilmavoimat tosin päätteli jostain syystä sen olleen Eurajoen 300 metrinen tv-masto. Tämä tapaus kertoo varsin opettavaisesti, miten tähtimäinen kohde saattaa optiikan, ilmakehän vääristymien, havaitsijoiden käyttämien vertailukohteiden muutosten ja mielikuvituksen yhteisvaikutuksesta saada hyvinkin ufomaisia piirteitä, jossa havaitsijoiden keskinäiset vertailut voivat vielä muokata havaintokuvausta yhtenäisempään suuntaan. Voi hyvin olla, että ajankohdan hiljaisuuskin vaikutti ja vartiossa olleet varusmiehet halusivat jotain toimintaa niin kovasti, että tietoisestikin sivuuttivat luonnollisten selitysten mahdollisuuksia ja antoivat mielikuvituksensa lentää tavallista vapaammin.

Pikku-Olkavaarassa puolestaan oli 22.8.1971 muuan vartiomies nähnyt etumaastossa valoilmiön, joka oli kadonnut hänen yrittäessään tutkia ilmiötä lähempää. Tapausta koskevat tarkemmat tiedot ovat kirjan mukaan vielä Ilmavoimien esikunnassa.

Parolan vesitorninmäellä oli havaittu 9.9.1971 klo 12.30 vahvasti hopeanhohtoinen siivettömäksi kuvailtu esine, joka lensi äänettömästi luoteesta kaakkoon 500-700 metrin korkeudessa arviolta 300km/h. Kohdetta ei näkynyt kirjan mukaan tutkassa. Tapauksesta raportoi muuan ylivääpeli, joka oli nähnyt kohteen viiden muun henkilön kanssa.

13.10.1971 klo 20.10 nähtiin Helsingin tutka-asemalla ja lähilennonjohdossa (paljain silmin ja ilmeisesti myös kiikarilla) tunnistamaton kohde, joka lensi arviolta 400-600 km/h noin kilometrin korkeudessa. Yksikään tutka ei havainnut kohdetta, eikä sen perään ehditty lähettämään tunnistuslentoa.

Kirjassa kerrotaan myös Matias Päätalon teoksessa Tähtiä ja outoja ilmiöitä (s. 103-108) kuvatusta ufotapauksesta. Tapauksesta ei ilmeisesti ole löytynyt mitään tietoja entisestä Sota-arkistosta. Vuosilta 1973-1976 on kirjan tekijä saanut kuitenkin hyvin vähän tietoja, koska mahdollisia ufotapauksia koskevat paperit on kirjan mukaan poltettu. Vuodesta 1976 tekijän saamat tiedot ovat enää hyvin harvalukuisia ja ilmeisesti vähenevien tietolähteiden vuoksi kirja päättyy vuoteen 1979. Ennen vuotta 1930 tehtyjä ufohavaintoja tässä ei myöskään mainita; esimerkiksi 1900-luvun alussa havaittiin Suomenlahdella Helsingin edustalta lentänyt tunnistamaton ilmalaivan kaltainen kohde; pitää etsiä tapauksen lähde käsiini tarkistaakseni sen yksityiskohdat. Tapaus herätti kansainvälistäkin huomiota ja siinä oli samoja piirteitä kuin havainnoissa kummitusilmalaivoista. Muistaakseni jo 1800-luvulla hämmentyneet kansalaiset kääntyivät viranomaisten puoleen kuumailmapallojen takia, ainakin yhdessä tapauksessa.

Jätin tässä mainitsematta viitisen ufotapausta käsittelemältäni ajanjaksolta. Tätä edeltävältä ajalta kirjassa käsitellään perusteellisesti etenkin 1930-luvun kummituslentokoneita. Lisäksi kirjassa ovat esillä sodanaikaiset selittämättömät havainnot, sodanjälkeiset aaveraketit sekä modernin ufoajan alkuvuosien tapahtumat. Kokonaisuutena teos on hyvin mielenkiintoinen paketti tietoja menneiden vuosikymmenien ufomaisista havainnoista ja tapauksista puolustusvoimissa.

Atte Särkelä Suomi Expressin haastateltavana 28.10 klo 19.20


Sama henkilö on myöskin ladannut toisen ufoaiheisen videon nettiin. Pätkä on poimittu YLE Teemalta tulleesta ohjelmasta "Theroux'n vinksahtaneet viikonloput", jonka tuossa jaksossa etsittiin kontaktia avaruusolentoihin. Nauroin aivan kippurassa siinä vaiheessa kun tämä herra pääsi vauhtiin. :D

Täydennetään vielä alla olevaa kokoelmaa tutulla kasvolla. :D

Eiköhän tässä ole kohtuullisen kattava setti suomalaista ufomusiikkia, kirjaimellisesti laidasta laitaan. Alla vielä pari ulkomaista kappaletta, harmi että se Freen musiikkivideo on hävinnyt netistä.