IRC-Galleria

Paranet on perustettu edistämään paranormaalista kiinnostuneiden tutkijoiden yhteistyötä. Paranormaalin Tieteellinen Tutkijaverkosto eli ParaNet (alkuperäisenä lyhenteenä PATU) perustettiin elokuussa 1998. Yhdistys ei ota etukäteen mitään kantaa mahdollisten paranormaalien ilmiöiden olemassaoloon. Verkosto ei ole rajoittunut mihinkään tiettyyn tieteenalaan, vaan on monitieteinen. Verkoston tärkeimmät toiminta-alueet ovat:

* tutkijoiden yhteistyön tukeminen ja kehittäminen
* tutkimusta tukevan informaation kerääminen
* tutkimuksesta ja tähän liittyvistä asioista tiedottaminen.

ParaNet on ideologisesti sitoutumaton ja avoin yhteistyöorganisaatio. Järjestömme on sääntöjen mukaan toimiva rekisteröity yhdistys, jota johtaa hallitus. Yhdistys on virallisesti sitoutunut Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistoon Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (luettavissa verkko-osoitteessa http://www.pro.tsv.fi/tenk/htk.pdf). Tällä ParaNet tahtoo osoittaa, että se omalta osaltaan edistää ja valvoo tieteen periaatteiden toteuttamista käytännön tutkimustyössä.

ParaNetin jäsen voi olla kuka tahansa (myös oikeuskelpoinen yhteisö), mutta tutkijajäsenyyteen vaaditaan korkeakoulututkinto. Jäsenyys verkostossa on täysin vapaaehtoinen, vaikkakin maksullinen. Ketään ei velvoiteta tekemään mitään, vaan kukin tekee omaksi ja muiden hyväksi sen verran kuin haluaa. Jäsenen ei siis esimerkiksi tarvitse olla ammatiltaan edes tutkija. Mielenkiintokin riittää.
http://www.paranet.fi

Suuri osa lisäyksistäni on muuten näkyvissä vain tähän palveluun rekisteröityneille ja osa vain kaverilistallani oleville henkilöille.

Edesmennyt ystäväni Jussi Hermansson teki viime vuosituhannen lopulla runsaasti rajatietoa käsitteleviä radio-ohjelmia Helsingin Lähiradioon ja muuallekin. Hän osallistui mm. eräiden rajatiedosta kiinnostuneiden toimittajien ylläpitämään Radio Rajatietoon, jota tuotettiin Lähiradioon muistaakseni vuosina 1998-2001. Lisäksi Jussilta tuli tuolta kanavalta paljon omaakin tuotantoa, josta merkittävä osa käsitteli juurikin rajatiedon asioita.

Tästä nauhoituksesta löytyy muutamia otteita puolen tunnin jaksosta ohjelmasarjasta Tähtien Takaa, jossa käsiteltiin ufoja Kimmo Hätisen opastuksella. Tämä 16.4.1997 päivätty ohjelma lienee yksi Jussin ensimmäisiä. Nykyisin rajatieto on Lähiradiossa ehkä näkyvämmässä asemassa kuin koskaan; raja-alueen aiheita käsitellään mm. Tapsa Pelttarin "vapaat aallot" -ohjelmassa sekä legendaarisen Jorma Elovaaran julkisessa tajunnanvirrassa.

Lähiradion sivut: www.lahiradio.fi


Ohessa ParaNetin listalle lähettämäni muistosanat.

Hyvä ja pitkäaikainen ystäväni Jussi Hermansson (synt. 6.9.1981) kuoli äkillisesti sunnuntaina 11.4.2004. Mies parhaassa iässään, ilmoittaisivat monet varmasti surunvalitteluissaan. Hänen persoonaansa, tuotoksiaan ja ideoitaan jäävät kaipaamaan myös monet para-alan harrastajat.

Jussi tunnettiin para-alan harrastajien keskuudessa erityisesti aihetta käsitelleistä radio-ohjelmistaan, joita hän tuotti ja toimitti Helsingin Lähiradioon ja Turussa toimivaan Radio Robinhoodiin. Viime vuosinaan hän keskittyi musiikin tuottamiseen, jossa hänellä oli vireillä useita yhteishankkeita tunnettujen artistien kanssa. Radio-ohjelmia hän ei viimeisinä aikoinaan juurikaan tehnyt - huhti-toukokuulle suunniteltu ohjelma yhteistyössä Kimmo Hätisen kanssa ei sekään koskaan toteutunut.

Jussi toimi aktiivisesti alan yhdistyksissä ja häntä näki usein erilaisissa alan tilaisuuksissa, kuten vaikkapa Ultrapäivillä. Myös joillekin ParaNettilaisille hän tuli tutuksi syksyllä järjestetyssä seminaarissa Kustavissa, johon hän ParaNetin jäsenenä pääsi osallistumaan. Jussin kiinnostus para-aiheisiin on lähtöisin jo varhaisnuoruudesta ja jo yläasteella hän lähti mukaan ufoja ja parapsykologiaa koskettavaan kerhotoimintaan, jota yhteisestä aloitteestamme käynnisteltiin aluksi Vakka-Suomen alueella. Myöhemmin tämä kerho laajeni Varsinais-Suomalaiseksi tutkimusyhdistykseksi, jolla oli yhteen aikaan haaratoimintaa myös Pohjanmaalla. Sittemmin toiminta kuihtui kun osoittautui, ettei tavoitteeseen - eli aktiivitutkijoiden löytämiseen muista kuin harvojen "vanhojen" naamojen joukosta - ei kovin onnistuneesti päästykään, ja seura liitettiin sittemmin osaksi Turun parapsykologista seuraa. Tuon yhdistyksen jatkajaksi perustettiin vuonna 1998 paratutkimus-niminen yhteistyöryhmä, jossa Jussikin oli mukana idearikkaana taustavaikuttajana ja jonka toiminta vaikutti aikoinaan ratkaisevasti myös ParaNetin perustamiseen.

Itse tunsin Jussin jo yläasteelta, ollessamme tuolloin samassa pienessä ja idyllisessä koulussa sivussa suuremmasta Mynämäen keskuskoulusta. Asuimme tuolloin kummatkin Mynämäellä, jossa Jussi asui lopulta koko ikänsä. Koulumme oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli oppimisvaikeuksia tai vaikeuksia keskittyä suuressa kouluympäristössä. Itse ajauduin tuohon kouluun lähinnä koulukiusaamisen seurauksena. Samalla kun tulin tietoiseksi Jussin kiinnostuksesta samoihin aiheisiin, joihin oma kiinnostukseni oli jo hiljalleen noussut, tulin luultavasti aktiivisella esimerkilläni vaikuttaneeksi siihen, että myös Jussi halusi nousta aktiiviseksi toimijaksi para-aiheen piirissä, joka onnistui luontevimmin radio-alalla, josta hän oli niin ikään kiinnostunut. Koska olin itsekin kiinnostunut journalismista ja työskentelin tuolloin freelancerina, oli myös yhteistyön tekeminen monesti luontevaa.

Ystävyytemme alkoi jo ennen kun tulin havainneeksi yhteisen kiinnostuksemme para-aiheisiin, mutta tämä luonnollisesti vaikutti varmaankin ratkaisevasti siihen, että ystävyytemme kesti aina Jussin kuolemaan asti. Viimeksi näin Jussin vieraillessani hänen luonaan ennen Helsinkiin lähtöäni - kolme viikkoa ennen hänen kuolemaansa.

Vaikka Jussilla ei ollutkaan mahdollisuutta Internetyhteyksien käyttöön, hän seurasi kauttani tiiviisti myös ParaNetin toimintaa ja oli murheissaan siitä tilanteesta, johon ParaNet on viimeisten kuukausien aikana ajautunut.

Henkilökohtaisesti Jussi suhtautui varovaisen myönteisesti kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuteen. Osoittautui tämä ajatus paikkansapitäväksi tai ei, minulla ei ole epäilystäkään, etteikö Jussi yhtyisi ajatukseen, että hänen elämänsä on ollut poikkeuksellisen rikas ja mielenkiintoinen elettäväksi, vaikka se nyt lopulta jäikin niin kovin lyhyeksi.

Tällä hetkellä olen keskittynyt tekemäni paragallupin parissa työskentelyn ohella tietooni tulleisiin selittämättömiin kokemuksiin ja tapahtumiin, joita itse asiassa on tullut tietooni varsin runsaasti juuri tuon gallupin kautta – se on osoittautunut suhteessa käytännössä yhtä tehokkaaksi menetelmäksi parakokemusten keräämisessä kuin erilaiset tähän mennessä toteutetut julkiset aineistopyynnöt. Suunnitelmissani on ollut aloittaa vuoden vaihteessa kansainvälinen keräyshanke, jossa toimitan aineistopyynnön julkistettavaksi merkittävimmissä tiedotusvälineissä Pohjoismaissa, Venäjällä ja englanninkielisessä maailmassa. Toteutuessaan tämä lienee yksi kansainvälisesti huomionarvoisimmista tämäntyyppisistä hankkeista ja tuo toivottavasti samalla uutta painoarvoa para-adressin tavoitteille: http://www.adressit.com/paratutkimus

Kansainvälisen tutkimuksen tavoitteena on saada kymmenenkertainen määrä tapauksia kuin mitä allekirjoittanut on saanut kerättyä viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä merkitsee noin kahta, kolmea tuhatta tapausta. Näistä keskitymme ensivaiheessa suorittamaan lisätutkimuksia kaikkein akuuteimmista tapauksisista kansainvälisten kontaktiemme tuella ja seuraavassa vaiheessa puolestaan keskitymme vähemmän akuutimpien tapausten edellyttämiin tarkistuksiin. Tutkimuksen loppuvaiheessa keskitymme sen varsinaiseen tarkoitukseen, eli tapausten välillä tehtäviin laadullisiin vertailuihin. Tavoitteena on siis nostaa Suomi viimein maailmankartalle rajatieteissä!

Viime aikaisista tutkimuksistani löytyy kummallisia tapauksia laidasta laitaan. Telepatiaa ja selvänäköä, enteitä ja aavistuksia, psykokinesiaa ja apportteja, poltergeisteja ja kummituksia, ruumiistairtautumisia ja kuolemanrajakokemuksia, jälleensyntymäkokemuksia ja kielilläpuhumista, mediumismia ja transkommunikaatiota, spiritismiä ja EVP:tä, ufoja ja abduktioita, kontaktihenkilöitä ja muita erikoisia ihmisiä, merkillisiä kultteja ja kykyjä, synkronisiteetteja ja maan energioita ja kuvioita, pallosalamoita ja hämmästyttäviä valoilmiöitä, selittämättömiä sateita ja muita luonnon mysteereitä, hirviöitä ja outoja olentoja, kirouksia ja riivauksia, salaliittoja ja salaseuroja, salaisia teknologioita ja hankkeita... Vaikka merkittävimmät löydöt antavatkin ehkä vielä odottaa itseään, tutkimukset ovat saaneet paikoin hyvinkin odottamattomia ja merkittäviä käänteitä – takaiskuista huolimatta tämä antaa voimia jatkaa työtäni suurten totuuksien jäljillä.

Muutto on hoidettu ja tavarat jokseenkin järjestyksessä uudessa asunnossa, illalla luultavasti saan auki nettiyhteydenkin eikä tarvitse enää turvautua julkisiin päätteisiin.

Nyt vain pitää alkaa valmistautumaan Hengen ja tiedon messuille (www.rajatieto.fi), jossa edustamani parapsykologian instituutti on näytteilleasettajana - kunpa vain olisi enemmän vapaaehtoisia tekemässä työtä parapsykologian hyväksi. Instituutin pöytä löytyy kolmannesta kerroksesta, karttanumero muistaakseni 314-315. Luvassa on monenlaista parapsykologiaankin liittyvää ohjelmaa, joten kannattaa piipahtaa paikalla!

Eräs kirjoitukseni muuten julkaisiin kolumnina Ultrassa, jos joku ei ole vielä huomannut: http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kol-2007_10.html Minua haastateltiin myös Mäntän seudulla ilmestyvään sanomalehteen ajankohtaisista ufotapauksista.

Suomen Ufotutkijat kiinnostuivat Mäntän havainnoista

Suomen Ufotutkijat ovat tutkineet ufohavaintoa Mäntässä ja käyneet paikan päälläkin haastattelemassa oudon ilmiön nähneitä. Silminnäkijät ovat kuvailleet nähneensä oudon, raketinomaisen laitteen, joka häviää nopeasti näköpiiristä. Näköhavaintoihin on liitetty myös vilkkuvia valoja.
Parinkymmenen vuoden ajalta vastaavia merkittäviä havaintoja on raportoitu toistakymmentä. Viimeisin ilmoitus tuli Mäntän Raja-Aholta. Ufoksi luokiteltu lentävä esine on nähty myös Mäntän keskustan liepeillä. Ufotutkijat ovat haastatelleet havaintoalueen asukkaita siltä varalta, että lisää silminnäkijöitä ilmaantuisi. Tutkimukset ovat edelleen kesken.
Ufotutkija, helsinkiläinen Jani Lassila kertoo, että nähdyt laitteet eivät ole pitäneet juurikaan ääntä.
– Kutsummekin niitä aaveohjuksiksi.
Vastaavia ohjuksia on Mäntän lisäksi esiintynyt eri puolella Suomea.

Ufo (Unidentified Flying Object, tunnistamaton lentävä esine) mielletään useimmiten liittyvän maan ulkopuolisiin olentoihin. Ufohavaintoja tutkii Suomen Ufotutkijat -yhdistys, jolle tulee yhteydenottoja viikoittain. Havainnoista ilmoitetaan pääasiassa internetin kautta, mutta jonkin verran myös puhelimitse, postitse ja yksittäisten harrastajien välityksellä. Havaintoihin Ufotutkijat suhtautuvat ennakkoluulottomasti, mutta kriittisesti.
– Kenttätutkimukset keskitetään sellaisiin tapauksiin, joista on riittävän todennäköistä saada uutta tietoa. Näitä käyntejä tehdään vuodessa tusinan verran, kertoo Lassila.

Jos ilmiön epäillään johtuvan ilmakehän tai avaruuden ilmiöstä, havainnon tekijä voi aluksi ottaa yhteyttä tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan siltä varalta, että heillä olisi tyydyttävä selitys tapaukselle. Havainnon taustalla voi olla myös tavanomainen lentoliikenne.
– Usein valoilmiöiden outous johtuu pikemminkin havainto-olosuhteista kuin itse ilmiöstä. Siksi on tärkeää kuulla kaikkia mahdollisia silminnäkijöitä.
Valokuvat, laskeutumisjäljet ja tutkahavainnot nostavat huomattavasti ufotapauksen merkittävyyttä, kuten myös toisistaan riippumattomat havaitsijat.
Jani Lassilan mukaan ufoille on olemassa hyvin monenlaisia hypoteeseja. Kuuluisin on tietenkin ET-hypoteesi, eli ajatus maan ulkopuolisista vierailijoista ufoissaan. Useissa tapauksissa esiin tullut yli-inhimilliseltä vaikuttava teknologia viittaisi tähän.
– Muita siihen kytkeytyviä hypoteeseja ovat, että kyse on meitä älykkäämmistä aikamatkailijoista, vierailijoista toisista ulottuvuuksista tai yliluonnollisista olennoista.
Astetta maallisempi ajatus on, että ufoissa on kyse jonkinlaisesta tuntemattomasta luonnonilmiöstä, joka tuntuu vastaavan hyvin tiettyjä valoilmiöhavaintoja. Lisäksi on esitetty ajatus, että kyse voisi olla jonkinlaisesta kollektiivisesta harhasta ja hallusinaatiosta.
– Yleismaailmallisia selityksiä haettaessa luontevin ajatus on, että ufoissa on kyse hyvin monitahoisesta ilmiöstä, joille ei ole olemassa mitään yksittäistä toimivaa selitystä, kiteyttää Lassila.

Mikäli olet kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä, käypä aktivoimassa ParaNetin foorumia.. sen tasoa voidaan pitää Suomen olosuhteisiin nähden melkoisen korkeana, mutta on kärsinyt viime aikoina aktiivisten keskustelijoiden puutteesta: http://groups.yahoo.com/group/paranet-fin

Liittyminen tapahtuu lähettämällä tyhjä viesti osoitteeseen paranet-fin-subscribe@yahoogroups.com tai liittymällä suoraan Yahoossa jos sinulla on tunnus. Tunnuksella pääset myös lukemaan listan vanhoja viestejä.

Verkossa on jo puoli tuhatta suomalaista rajatiedon keskustelufoorumia ja määrä on jatkuvassa kasvussa, selviää allekirjoittaneen ylläpitämästä luettelosta. Tarjonnan monipuolistuminen heijastelee pääasiassa perinteisten foorumien aseman heikkenemistä kun kynnys uusien käyttöönottoon on laskenut, mutta samalla nämä foorumit eittämättä tavoittavat yhä suurempia ihmismääriä. Vaikka trendin voi ymmärtää internetin kasvua vasten, kertonee tämä osaltaan myös siitä, että kiinnostus näihin asioihin on lisääntymässä. Keskustelu käy kuumana mitä moninaisimmista asioista, mutta suurinta kiinnostuksen kasvu on ollut henkisen kehityksen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen saralla. Myös internetiin perustettujen rajatiedon blogien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, joista tunnetuin (http://paranormaaliblogi.wordpress.com) loikkasi muutamassa viikossa Wordpressin ylläpitämien lukijatilastojen kärkeen.

Jotain kertoo myös se, että internetissä avatut rajatiedon adressit ovat saaneet melkoista menestystä. Vaihtoehtoisia hoitomuotoja kannattava adressi (www.adressit.com/luontaishoito) on saanut jo yli 5000 kansalaista liikkeelle ja paranormaalin tutkimuskin on saanut huomattavaa kannatusta nettiin avatun adressin avulla (www.adressit.com/paratutkimus). Samalla huuhaan vastustamiselle omistettu adressi on saanut vain parikymmentä allekirjoitusta (www.adressit.com/huuhaa), mikä osoittanee kuinka marginaalista ihmisryhmää jyrkän linjan skeptismi edustaa sen äänekkyydestä huolimatta.

Rajatiedon kasvu on ollut muutenkin huimaa, sillä kaikkiaan alan tarjonta internetissä on kasvanut noin seitsenkertaiseksi viimeisen kahden vuoden aikana kun samaan aikaan koko internetin tarjonta on vastaavasti laaajentunut keskimäärin ”vain” noin viisinkertaiseksi. Internetin hakupalvelimien perusteella eniten suosiotaan ovat viime vuosina kasvattaneet homeopatia ja muut hoitovaihtoehdot, teosofispohjaiset liikkeet sekä astrologia. Myös ufot ovat tasaisessa nousussa ja sen vanavedessä parapsykologiakin, mikä on ehkä alkanut viime aikoina näkyä rajailmiöiden tutkimuksenkin tasolla. Huomattavimpia kasvulukemia kaikista aiheeseen liittyvistä yksittäisistä hakusanoista osoittavat puolestaan osin ymmärrettävistäkin syistä yleiskäsite ”rajatieto” ja sen vastapainona varsin moninaisena leimasanana käytetty ”huuhaa”. Mainittakoon lopuksi anekdoottina, että kaikista kolmikirjaimisista termeistä ufot kiinnostavat ihmisiä eniten heti hakusanan ”sex” jälkeen...

Luettelo rajatiedon keskustelufoorumeista: http://tech.groups.yahoo.com/group/paratutkimusarkisto/message/15

Modernin ufoilmiön katsotaan alkaneen vuonna 1947, mistä lähtien ufot - tunnistamattomat lentävät kohteet - ovat hämmentäneet ihmisten mieliä. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja ja lukemattomia lehtiartikkeleita. Marko Kananen on kirjoittanut Ultran sivuille artikkelin, jossa valotetaan ufologian, eli ufotutkimuksen, ja tieteen välisiä suhteita kansainvälisesti ja erityisesti Yhdysvalloissa. Päälähteenä on käytetty brittiläisten ufotutkija Jenny Randlesin ja astronomi Peter Warringtonin kirjaa Science and the Ufos.
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kol-2007_7.html

Seikkailen nyt Tampereella ja matka jatkuu tästä vielä pohjoiseen ennen kuin palaan takaisin Helsinkiin. Ensi viikolla pitäisi olla suuri comeback ennen Fringe Science Picniciä. Sen jälkeen onkin sitten heti muutto uuteen asuntoon. Yritän kuitenkin ehtiessäni kirjoittaa jonkinlaisen raportin tästä seikkailustani. Kiitos kaikille, jotka ovat minut matkan varrella majoittaneet - hotelleihinhan minulle ei ole varaa, hyvä jos pystyn sääolosuhteista syntyneet ylimääräiset kustannukset maksamaan. Ja lahjoituksiahan otetaan toki vastaan, yleensäkin paratutkimuksen tiimoilta (ks. alla).

Eli lahjoituksia otetaan vastaan.. Matkasuunnitelmat menivät osittain säiden vuoksi hieman uusiksi, mutta luovuttaa en toki aio, vaikka budjetin rajoja koetellaankin nyt. Käyn kyselytutkimuksen ohessa tekemässä muutamia tutkimushaastatteluja eräiden mielenkiintoisten tapausten merkeissä, joita olen tässä päiväkirjassani sivunnutkin jo aiemmin. Tämä tutkimusretkeni saattaa tietää paljonkin uutta suomalaiselle ufotutkimukselle ja parapsykologialle. Lisäksi käyn metsästämässä lisäaineistoa työn alla oleviin kysymyksiin.