Wuhuu, sain hevoselle tarkoitetun määrän hevoselle vahvuudeltaan tarkoitettuja antibiootteja, jotka on pumpattu tavallisista antibiooteista poiketen täyteen myös kaikkea muuta mahdollista sanahirvitystä. Mutta kuten äitille sanoin ekan napin jälkeen, "Mä tunnen jo kuinka paranen".
Tai ainakin kuume helpottaa. Ei ole enää sitä kaksi päivää kestänyttä Noora-käy-kuoleman-porteilla-kuumetta. Luulin ettei mikään voi olla sitä tuskaisempaa, mutta mihinkäs herään sitten aamulla? Korvaan sattuu niin paljon, ettei ihminen voi kuin huutaa. Huusin aamulla pari tuntia, otin syöpäläisen annostuksen taas buranaa ja odotin, että isi tulisi hakemaan mun lääkäriin. Pelkäsin koko automatkan, että siellä sattuu tosi paljon kun se lääkäri katsoo mun korvaan ja puhaltelee sinne, mutta onneksi korvatulehdus oli jo ehtinyt niin pitkälle, ettei lääkärin tarvinnut katsoa kuin hieman suusta sisään, niin se jo kommentoi kauhistuneesti, että sullahan on koko korvakäytäväkin ihan veressä. Ja tärykalvo siellä perällä samassa kunnossa, plussana vielä se ettei se jousta suuntaan eikä toiseen.
Korva meni sitten pumpulointiin, auttaa kyllä hirveesti siihen kipuunkin ja pitää huolen ettei tärykalvo vaan repeä, kun melua on kuitenkin välillä ympärillä liikaakin. Esim. huomenna Stadium Barin avajaisissa, koska Nooran on pakko tunkea sinne :DD Onneksi hankin lääkäriltä luvan juoda kaljaa, viinan se kielsi =(( Ei varmaan siinä vaiheessa tajunnut, että olen vahvempien kuin kolmoskaljojen suurkuluttaja :D
Sokerina pohjalla antibioottikuurin olisi myös tarkoitus hoitaa tuo poskiontelotulehdus tuosta pois, iskä on tässä heittänyt varmaan kymmenen kertaa kommenttia "Sun poskes on ihan turvoksissa". Ja kyllähän ne turvonneet posket sellasen kivan paineenkin päähän on aiheuttaneet ja nuhainen nenä kuivannut koko nenänpään, sattuu niistää. Jotain nenänhuuhtelukuppiakin se lääkäri minulle suositteli, mutta kun mainitsin sen, että muun muassa eilenkin niistoyrityksen jälkeen nenä heitti rinnuksilleni ämpärillisen verta, veti sitä vähän takaisin, koska siinä on keittosuolaliuosta ja koska nyt niistän vain verta, niin kokemus saattaisi olla minulle lähinnä tuskallinen eikä helpottava.
Että sellaisen romaaninpituisen sairaskertomuksen sain sitten kyhättyä, wuhuu!
Päivän miete:
Aviopari harrasti intohimoisesti golfia.