IRC-Galleria

Onko väärin miettiä menneisyyttä ja pelätä niin käyvän uudestaan? Sitä oon koko päivän miettiny enkä nyt pääse siitä yli. Oon ollu niin sika kaikille ihmisille ketä on ollut mun lähellä. Hiukan kun biisist Rakkausrunoja. SISÄLLÄ ON KYLMÄ SILLOINKIN KUN KAIKKI MUA SANOO ETTÄ RAKASTAA, MÄ VASTAAN NIILLE JOTAIN JOSKUS.
Oon leikkiny ihmisten tunteilla melkein koko elämäni. Mun elämä on aina ollu ku joku tasohyppely peli, mitä useampi minusta pitää, sitä korkeammalle tasolle pääsen. Bonusta saa jos joku minuun rakastuu. Onko nyt elämässäni vastassa loppuvastus, joka tekee minulle samoin kun minä olen tehnyt muille? En usko niin, mutta joka kerta kun kuulen jotain siihen edes liittyvää. minut valtaa suuri pelko. Muutenkin tunteeni pelottaa minua valtavasti, vaikka se tunne onkin maailman ihanin? Pian pitäis mennä ihan vakavasti asioista juttelemaan rakkaan kanssa (minäkin osaan kylläkin harvoin jutella vakavasti) ja pelottaa keskustelumme loppu tulos. Miks oon ilkeä ja valmis luovuttamaan aina kun pelästyn jotai? Oon muutenkin maailman omituisin ihminen, ja nyt kun olen onnellinen niin koitan sen itse koko ajan tuhota. Haluan olla hänen kanssaan enemmän kun haluan mitään muuta maailmassa, silti itse pilaan kaiken. No toivottavasti mussa on sen verran inhimillisyyttä etten nyt pilaa kaikkea vain sen takia että minua pelottaa rakastaa.