"Nähdessään Jumalan kuudennen ihmistuhon, Andraste sai oudon ja murskaavan iskun olemukseensa. Niin vakuuttava oli se tunne, joka esitteli itsensä rakkauden enkelin ytimelle, että ylhäinenkin olento taipui polvilleen. Hämmentyneenä Andraste tunsi kuinka hänen sielussa levännyt myötätunnon siemen kukki ja vääryyden ruokkima viha leimahti. Kauniin muotonsa alla sykki oikeuden vasara kun Andraste laskeutui Maan päälle. Viha kuohui esteettömästi ympärille sulattaen joulukuun lumet ja avaten jäiset meret. Kyliä polttavat alhaisemmat enkelit saivat tuta rakkauden katkeran kilven kun Andraste heidät löysi. Yksikään kuolevainen ei enää saisi kärsiä hänen Isänsä virheistä.
Ihmisten pelastajista ensimmäinen oli herännyt."