IRC-Galleria

Uh!
Torstaina lähdettiin ja nyt ollaan kotiuduttu, rankka reissu oli, mutta myös jälleen railakas!
Kahdeksas juhannus peräkkäin samassa saaressa ja toimii vieläkin.


Ikävä lukea/kuulla uutisia, kuinka juhannuksena menehtyy ihmisiä mitä kummallisimpiin syihin. Meistä kaikki selvisi reissusta pienillä naarmuilla, paitsi yksi... viisi vuotta, päivästä toiseen, tunnista toiseen matkassani kulkenut rakas on nyt poissa. Minä itkin, olen murtunut. :(

DINO lähti kohti uusia seikkailuja.
Suurista etsinnöistä (useita tunteja, usean ihmisen voimin etsittiin) huolimatta, ei jälkeäkään Dinosta. Dino on jättäytynyt kyydistä jossakin välissä iltaa ja kun huomasin hänen kadonneen oli jo liian myöhäistä. Joku oli noukkinut Dinon matkaansa, tästä voin olla aivan varma...
Tunneside tuohon otukseen on aivan käsittämätön, oisin tehnyt (lähes) mitä tahansa saadakseni Dinon takaisin, mutta ei niin ei. Vieläkin muistan, kuinka viitisen vuotta takaperin pelastin Dinon koiran hampaista...
Elämä minun kyydissäni taisi käydä jo liian rankaksi ja hän päätti katsoa seuraavan kortin.
Dino elää muistoissa ja toivottavasti uusi isäntä pitää siitä huolen.
Minun on ikävä sinua Dino, tule takaisin! :(((((((((((((((((((((((((((((