IRC-Galleria

Sisällä semmonen tuska, eikä sitä osaa edes selittää itselle, mikä kaiken sen aiheuttaa...se alkaa ahdistaa...sitä vaan kaipaa jotain. Tuntuu ettei koskaan ole tyytyväinen, aina on jokin ihme kaipuu...

Kummallinen haikee olo...

Aloin paperil laittaa ylös mitä kaikkee pitää reissuun mukaan ottaa...tää muisti ku pätkii välil ;=) Isolla kirjotin, PASSI...se tärkein!!! Voisin heti lähtee, nii mielettömästi sitä odotan..ens maanantaina tähän aikaa oon matkalaukku pakattuna ja odotan ku tulisil hiilil :=D

Juuri nyt kun ei sanoja löydy,
kun on kadonnut päättäväisyys,
kun et varmasti minusta hyödy,
kun käy ylitse yksinäisyys,
olisit minulle sanoitta läsnä nyt.

Kun ei aamua erota yöstä,
kun ei värejäkään enää näy
ja kun hengittäminen käy työstä
eikä sisäinen kellokaan käy,
olisit minulle totista totta nyt.

Kun ei huolissa näy loppupäätä,
kun on hukassa huomisen syy,
olisit minulle lähellä tässä ja nyt...

Surullista on menettää ystävä...mä oon mikä oon ja jollen kelpaa ystävälleni sellaisena kuin oon tai mun nykyisen elämäntilanteen vuoksi...pitää elämää jatkaa niiden ystävien kanssa ketkä jaksaa mun rinnalla olla vaikeinakin aikoina!

Mut surullista se on, mut sitähän elämä loppujen lopuks on...

Mulla on täl hetkel nii vietävän vaikeeta ja toivossa elän, et elämä alkaa jossai vaihees olla helpompaa...ja onneks mul viel edes muutama ystävä jotka sitä jaksaa odottaa ja toivoa :=)

Menetys saa mut surulliseksi...ja hänelle olen sen kertonut...

Itkettää...itkettää ihan ilman syytä, musaa kuuntelen...on vaan nii jotenki surullisen haikee olo...

Kahvii juon...sitäkää ei sais liikaa nauttia, ku alkaa menee helposti ylikierroksil...

Mitään ei saa aikaseks, muut ku istuu koneel...

Pitäiskös mennä nukkuu ja ku heräis olis paha olo pois...

muru just lähti...sanoi, etten sit koko päivää koneel istuis...heh...pitäis kyl jotai muutaki keksii...

En sit eilen alottanu niit villasukkii, ei pystyny mihikää keskittyy...seroquelin otin ja levottomuus meni onneks ohi. Muuten olisin varmaa pörränny koko illan pisin asuntoo, enkä saanu mitää aikaseks...

Viikko matkan alkuun :=)

Ulkoilemas kävin ja sain posket punasiks pikku pakkasesta...murua vastaan menin, tulee taas mun viekkuu nukkuu :=) Levottomuus onneks häipyi...ei kiva olotila :=( mut niitä tulee ja menee...

Alkaa taas olee levoton olo...oliki sit jo koko aamun rauhallinen olo...ny pitäis keksii jotai mielekäst tekemist...ekaks ny ainaki röökil ja kattoo sit mitä keksii...jos vaik jotai ompelis taas..vai alottaisko villasukkia ku tytär puheli et on viimeks kutomani kuluttanu jo puhki :)

Vielä viikko ja päivä ni Egypti kutsuu...vaik murua tulee ikävä, mut sitäkin ihanampaa on sitte jälleen nähdä :=) Se harmittaa et paikkaan mihin mennään, siel ei ole pyramidejä, lentokoneest kuulemma näkee ku Kairon yli lennellään...pitää koneest saada muutama kuva edes otettuu!! Mut taatusti Hurghadas on näkemistä ihan tarpeeks. Yhdeks päiväks mennää meriretkel sukeltelemaan, kivaa :=) Kokemuksia tulee rutkasti lisää...Raumalla suurinpiirtein ollu vaa ni kiva nähdä muutakin...

Sunnuntai aamu...toist kuppii kahvii...alkaa pikkuhiljaa heräilee...aikast hyvin tuli nukuttua, siitäki hyvän mielen saa. Ja sit viel ku muru viekus ja pääs heti kainaloon, siitäki hyvä mieli :=)