IRC-Galleria

Tyytyväinen oon itteeni ku sain aikaseks alottaa ompelee olohuoneesee uusia verhoja...taas siitä kivasta kukallisest kankaast...koht on koko koti täynnä kaikkee kukallist...mut ainaki se piristää :=) kevättä odotelles...

Mulla pyörii ajatuksissa semmosia ajatuksia, etten kenellekkää uskalla niitä jutella...ei mitää negatiivist. Perjantaina meen psykologin juttusil, pitää varmaa sille jutella...on ainaki jotai juteltavaa...ei kyl kauheest nappaa sinne mennä :=(

Mulla alkaa olee nii kauhee matkakuume jo...jalat vipattaa kohti Egyptia :=)) Kattelee kameleit ja muuta mukavaa...

Äsken kävin rokotukset ottaas...pikkuhiljaa saa alkaa pakkaamaa :=) Ajatuksissani oon jo siel...kummasti haihtuu murheet täällä!!

Sisällä semmonen tuska, eikä sitä osaa edes selittää itselle, mikä kaiken sen aiheuttaa...se alkaa ahdistaa...sitä vaan kaipaa jotain. Tuntuu ettei koskaan ole tyytyväinen, aina on jokin ihme kaipuu...

Kummallinen haikee olo...

Aloin paperil laittaa ylös mitä kaikkee pitää reissuun mukaan ottaa...tää muisti ku pätkii välil ;=) Isolla kirjotin, PASSI...se tärkein!!! Voisin heti lähtee, nii mielettömästi sitä odotan..ens maanantaina tähän aikaa oon matkalaukku pakattuna ja odotan ku tulisil hiilil :=D

Juuri nyt kun ei sanoja löydy,
kun on kadonnut päättäväisyys,
kun et varmasti minusta hyödy,
kun käy ylitse yksinäisyys,
olisit minulle sanoitta läsnä nyt.

Kun ei aamua erota yöstä,
kun ei värejäkään enää näy
ja kun hengittäminen käy työstä
eikä sisäinen kellokaan käy,
olisit minulle totista totta nyt.

Kun ei huolissa näy loppupäätä,
kun on hukassa huomisen syy,
olisit minulle lähellä tässä ja nyt...

Surullista on menettää ystävä...mä oon mikä oon ja jollen kelpaa ystävälleni sellaisena kuin oon tai mun nykyisen elämäntilanteen vuoksi...pitää elämää jatkaa niiden ystävien kanssa ketkä jaksaa mun rinnalla olla vaikeinakin aikoina!

Mut surullista se on, mut sitähän elämä loppujen lopuks on...

Mulla on täl hetkel nii vietävän vaikeeta ja toivossa elän, et elämä alkaa jossai vaihees olla helpompaa...ja onneks mul viel edes muutama ystävä jotka sitä jaksaa odottaa ja toivoa :=)

Menetys saa mut surulliseksi...ja hänelle olen sen kertonut...

Itkettää...itkettää ihan ilman syytä, musaa kuuntelen...on vaan nii jotenki surullisen haikee olo...

Kahvii juon...sitäkää ei sais liikaa nauttia, ku alkaa menee helposti ylikierroksil...

Mitään ei saa aikaseks, muut ku istuu koneel...

Pitäiskös mennä nukkuu ja ku heräis olis paha olo pois...

muru just lähti...sanoi, etten sit koko päivää koneel istuis...heh...pitäis kyl jotai muutaki keksii...

En sit eilen alottanu niit villasukkii, ei pystyny mihikää keskittyy...seroquelin otin ja levottomuus meni onneks ohi. Muuten olisin varmaa pörränny koko illan pisin asuntoo, enkä saanu mitää aikaseks...

Viikko matkan alkuun :=)

Ulkoilemas kävin ja sain posket punasiks pikku pakkasesta...murua vastaan menin, tulee taas mun viekkuu nukkuu :=) Levottomuus onneks häipyi...ei kiva olotila :=( mut niitä tulee ja menee...

Alkaa taas olee levoton olo...oliki sit jo koko aamun rauhallinen olo...ny pitäis keksii jotai mielekäst tekemist...ekaks ny ainaki röökil ja kattoo sit mitä keksii...jos vaik jotai ompelis taas..vai alottaisko villasukkia ku tytär puheli et on viimeks kutomani kuluttanu jo puhki :)