IRC-Galleria

Toinen olis joku koppelon kaltainen ja toinen kotkan ja variksen välimaastosta...mut se sisin mikä niillä on ni on se jokin ;=) Pääasia et toisen kans on hyvä ja turvallinen olo...voi viettää aikaa onnellista yhdessä! Hassutella tai vaan olla sohvalla lähekkäin...läheisyys on nii ihanaa :=)

Taidan pohjimmiltani olla ikuisesti levoton ja epävarma oon sitten suhteessa ku suhteessa. Aina sitä kaipaa jotai, mitä itsekkään ei osaa selittää. Nyt on hyvä olla ja asua yksin, mitä teen nyt ekaa kertaa elämässäni. Näin on hyvä...

Mut välillä mieli halajaa Raumalta pois. Jos tietyt asiat olis toisin, en olis tääl enää...Muutamat henkilöt jarruttavat levotonta mieltäni...

Toivon nyt ylikaiken et saisin rauhan mieleeni, kun poiskaan en voi lähtee...

Elämä on epätäydellistä, mutta silti se on elämää...

Rokotuksil kävin ja ny o kädet kipeenä :=( Huomen apteekkiin hakee A-hepatiitti rokote eli lisää piikkei...oon ainaki suojautunu!! Voi sitte vapaalla mielin nauttia Egyptin jutuista ja uusista makuelämyksistä...Rannoista puhumattakaa...missähän mahtaa olla mun kaik kesälätsät...

Perjantaita odotan, tulee mun pikkutytöt yökylään. Vietetää pienemmän synttäreitä ja puuhastellaa jotai kivaa :=)
Jos olis lauantaina kiva ilma, voitais mennä metsälenkille, ku toi kuntorata ihan nurkalta lähtee...

Tänää ku netis kävin Rauman sivuil, ni vastaan tuli juttuu Hiidenkirnust joka sijaitsee ihan mun kotini nurkalla...pitää keväällä käydä tutustuu :=)

Tyytyväinen oon itteeni ku sain aikaseks alottaa ompelee olohuoneesee uusia verhoja...taas siitä kivasta kukallisest kankaast...koht on koko koti täynnä kaikkee kukallist...mut ainaki se piristää :=) kevättä odotelles...

Mulla pyörii ajatuksissa semmosia ajatuksia, etten kenellekkää uskalla niitä jutella...ei mitää negatiivist. Perjantaina meen psykologin juttusil, pitää varmaa sille jutella...on ainaki jotai juteltavaa...ei kyl kauheest nappaa sinne mennä :=(

Mulla alkaa olee nii kauhee matkakuume jo...jalat vipattaa kohti Egyptia :=)) Kattelee kameleit ja muuta mukavaa...

Äsken kävin rokotukset ottaas...pikkuhiljaa saa alkaa pakkaamaa :=) Ajatuksissani oon jo siel...kummasti haihtuu murheet täällä!!

Sisällä semmonen tuska, eikä sitä osaa edes selittää itselle, mikä kaiken sen aiheuttaa...se alkaa ahdistaa...sitä vaan kaipaa jotain. Tuntuu ettei koskaan ole tyytyväinen, aina on jokin ihme kaipuu...

Kummallinen haikee olo...

Aloin paperil laittaa ylös mitä kaikkee pitää reissuun mukaan ottaa...tää muisti ku pätkii välil ;=) Isolla kirjotin, PASSI...se tärkein!!! Voisin heti lähtee, nii mielettömästi sitä odotan..ens maanantaina tähän aikaa oon matkalaukku pakattuna ja odotan ku tulisil hiilil :=D

Juuri nyt kun ei sanoja löydy,
kun on kadonnut päättäväisyys,
kun et varmasti minusta hyödy,
kun käy ylitse yksinäisyys,
olisit minulle sanoitta läsnä nyt.

Kun ei aamua erota yöstä,
kun ei värejäkään enää näy
ja kun hengittäminen käy työstä
eikä sisäinen kellokaan käy,
olisit minulle totista totta nyt.

Kun ei huolissa näy loppupäätä,
kun on hukassa huomisen syy,
olisit minulle lähellä tässä ja nyt...

Surullista on menettää ystävä...mä oon mikä oon ja jollen kelpaa ystävälleni sellaisena kuin oon tai mun nykyisen elämäntilanteen vuoksi...pitää elämää jatkaa niiden ystävien kanssa ketkä jaksaa mun rinnalla olla vaikeinakin aikoina!

Mut surullista se on, mut sitähän elämä loppujen lopuks on...

Mulla on täl hetkel nii vietävän vaikeeta ja toivossa elän, et elämä alkaa jossai vaihees olla helpompaa...ja onneks mul viel edes muutama ystävä jotka sitä jaksaa odottaa ja toivoa :=)

Menetys saa mut surulliseksi...ja hänelle olen sen kertonut...