elämisen halu on taas aika nollassa...iltasin toivon että en aamulla enää heräis...aamulla sit pettyy ku herääkin....johtuu kai tästä mun ainaisesta epäonnistumisesta...vaikka mä yrittäisin kuinka ni en silti onnistu... :'( eikä oo ketään kelle puhuu...ei kukaan ymmärrä..kait...ainut ihminen jolle voin puhuu ni on intissä..et se ei paljoo auta....en vaan enää tiedä et mitä tekisin....