IRC-Galleria

On se jännä
kun aina kun on pitkät hiukset niin haluaa niistä lyhyet
ja toisin päin.
:OO

Olin ollut juomatta mitään pitkään aikaan ja minulle tuli huono olo. Olin juuri oksennellut ja makasin eteisen lattialla tuskissani, ylitsepääsemättömän kuumuuden riivaamana. Joni huolestui ja päätti käydä katsomassa wikipediasta mitä oireita mahdolliseen nestevajaukseen kuuluu.

J: Onko sulla päänsärkyä?
A: On.

J: Onko sulla väsymystä.
A: Joo.

J: Tuntuuko liikkuminen ylivoimaiselta?
A :Joo

J: Onko ilmennyt sekavuutta?
A: Joo.

J:Onko huimausta?
A. Joo.

J: Pahoinvointia?
A: Joo.

J: Pistelyä jaloissa?
A: Joo.

J: JUO NYT ÄKKIÄ, SEURAAVA VAIHE ON KUOLEMA!

Olipa kerran bileet. Emmi ja Ansku eivät saaneet kutsua bileisiin. Emmi ja Ansku olivat kuitenkin kiinnostuneita bileistä ja päättivät lähteä vakoilemaan bileitä. He päättivät olevansa agentteja ja pakkasivat mukaan kiikarit ja kuula-aseen. He pukivat päälleen mustat vaatteet ja laittoivat ylleen agenttimeikit. Agentit lähtivät ajamaan skootterilla keskellä yötä Kärväskylän yöhön. He eivät tienneet missä bileet olivat, mutta heillä oli todella vahva aavistus. He kääntyivät tielle, joka vaikutti oikealta, pitkän ajoreissun jälkeen. Tie vaikutti todella pitkältä, mutta Emmi ja Ansku eivät luovuttaneet vaan ajoivat aina vain eteenpäin. Pian eteen tuli auto, joka oli parkkeerattu tien sivuun. Emmi ja Ansku säikähtivät kovin ja hyppäsivät skootterin selästä pois. He päättivät jatkaa matkaa jalan, jotteivät muut kuulisi heidän vakoiluaan. Kyseistä mökkiä, joissa bileiden kuului olla ei näkynyt missään. Emmi ja Ansku tarkastelivat autoa ja löysivät siletä kaljatölkin ja saivat vahvistuksen, että auto kuului bilettäjille. Emmillä ja Anskulla oli vahva tunne, että heidän kuuluisi kääntyä tielle, jonne he epäilivät auton bilettäjienkin menneen. He kulkivat tietä, joka oli yllättävän pitkä. Pian itikat alkoivat vaivata agentteja ja he tajusivat unohtaneensa hyttysmyrkyn. Koko pitkän matkan Agentit huitoivat ilmaan ja kirosivat itikat alimpaan helvettiin. Tien päässä näkyi mökki lopultakin! Tosin siellä vaikutti kovin hiljaiselta bileiden pitopaikaksi..nooo jos kaikki on vaikka saunassa...tai sitten kaikki on murhattu.tai jotain. Pihassa oli useita autoja. Emmi ja Ansku menivät yhden auton taakse piiloon ja ottivat kuula-asepyssyn esiin sekä kiikarit. Missään ei näkynyt mitään. Yllättäin kuului Ääniä! Bileiden täytyy olla täällä. Emmi ja Ansku nousevat pystyyn auton takaa ja näkevät kaksi ihmistä kävelemässä taskulampun kanssa metsässä. Emmi ja Ansku menevät äkkiä takaisin kyykkyyn ja toivovat ettivät tulleet nähdyiksi. Sama toistuu uudelleen. Tällä kertaa Emmi ja Ansku ovat varmoja, että he jäivät kiinni. Emmi ja Ansku alkavat tarkastella pihaa tarkemmin..itseasiassa yhtään tuttua autoa ei näy missään. Ja onko nuorilla bilettäjillä asuntovaunua mukana bileissä? Agenteilla alkaa herätä pieni epäilys. He luovuttavat lopulta ja soittavat bilettäjille. He saavat kuulla, että ovat väärällä pihalla. Agentit juoksevat pian pois ja palaavat skootterille. Heitä nolottaa kovin ja he toivovat etteivät mökkeilijät ole soittaneet poliiseja, vaikka he hilluivatkin vieraalla pihalla mustissa vaatteissa aseen kanssa. Agentit jatkavat matkaansa jälleen kohti oikeaksi luulemaansa suuntaa. He ovat jatkuvasti yhteydessä bilettäjiin ja kyselevät tuntomerkkejä oikeasta alueesta. Agentteja vastaan läheteään yksi bilettäjä, jonka toivotaan auttavan perille pääsyä. Agentit ajavat kylmässä yössä, kunnes Emmi ei enää jaksa. Agentit päättävät kääntyä pois päin ja luovuttaa. He ovat surkeita agentteja. Paluumatkalla Emmin skootterista irtoaa osa ja agentit ajavat melkein jäniksen yli. He ovat turhautuneita ja vielä turhaantuneempia kun tajuavat missä oikea tie olisi ollut. Kello Kolmen jälkeen agentit pääsevät kotiin. Bileet jäivät välistä.

AGENTIN MUISTISÄÄNTÖJÄ:
1.Ota aina hyttysmyrkky mukaan, minne menetkin.
2.Lähde ajoissa.
3.Hanki ennakkotietoa kohteesta. Esim. ajo-ohjeet. Näin vältät mahdolliset virheet.
4.Älä säikyttele vierauta ihmisiä.
5.Älä laita valkoisia sukkia.
6.Ja muista ottaa se hyttysmyrkky. Oikeasti.

Seuraavana päivänä Emmi ja Ansku nauravat töppäilyilleen. On juhannus ja he ovat lukeneet juhannustaioista. He päättävät kerätä seitsemän kukkaa tyynynsä alle ja nähdä unta tulevasta sulhasestaan. Tämä oli ainut taika, jossa ei tarvitsisi juosta alasti pellolla. Emmi ja Ansku aloittavat siis kieloista. He tietävät erään paikan läheisessä metsässä, jossa niitä pitäisi kasvaa. Emmi ja Ansku lähtevät siis metsään ja laittavat kumpparit jalkaan. He menevät paikkaan, jossa kieloja pitäisi kasvaa, mutta ne ovatkin vielä kaikki vasta nupulla, joten he eivät saakaan kerättyä niitä. Pettyneinä Emmi ja Ansku kääntyvät takaisinpäin ja päättävät mennä kotiin. Hetken käveltyään he tajuavat, että kulkevat väärään suuntaan. He jatkavat toiseen suuntaan, mutta koti ei ole sielläkään. Suuntaa vaihdetaan vielä useaan kertaan ja lopulta Emmi ja Ansku toteavat olevansa eksyksissä. Kummallakaan ei ole puhelinta mukana. Heillä ei ole hajuakaan missä he ovat. Paniikki alkaa pikkuhiljaa iskostua Emmin ja Anskun päähän. He näkevät jo sielunsa silmin lehtiotsikot: "Kaksi tyttöä lähtivät keräämään kieloja, eivätkä he koskaan palanneet. Vanhemmat hädissään. Etsinnät jatkuvat yhä, mutta tilanne vaikuttaa toivottamalta." Emmi ja Ansku ovat vaeltaneet jo tunnin metsässä, eikä heillä ole hajuakaan sijainnistaan. He pelkäävät karhuja ja alkavat suunnitella missä nukkuisivat turvassa yönsä. Heidän ainut toivonsa on matkassa mukana oleva koira, joka saattaisi löytää tien kotiin. Toisaalta koira on jo vanha ja kenties jo höperö. He luottavat kuitenkin häneen ja kehottavat koiraa menemään kotiin. Epävarmoina Emmi ja Ansku alkavat juoksemaan koiran perässä, epätoivon kyyneleet silmistä valuen. Matka ei tunnu loppuvan koskaan ja metsä tihenee tihenemistään. Hyttyset ovat kimpussa ja puun oksat repivät kasvoja. Ansku kaatuu ja saa melkein astmakohtauksen ja Emmi alkaa miltei itkemään. Mutta sitten, puiden siimeksestä näkyy jotain tuttua: punainen talo. Emmi ja Ansku puhekavat riemuhuutoihin ja juoksevat tutulle tielle välittämättä repivistä oksista. Kaikesta käy kiittäminen urhoollista koiraa, joka löysi tien kotiin. Emmi ja Ansku kahdestaan eivät olisi sinne koskaan löytäneet. Kieloja he eivät myöskään saaneet, mutta jäivätpähän henkiin.

KIELONKERÄÄJÄN MUISTISÄÄNTÖJÄ:
1.Ota aina puhelin mukaan.
2.Älä mene mihinkään kauas, äläkä kulje yksin. Ota aina koira mukaan.
3.Ota selville, onko kielot vielä edes poimittavia.
4.Ota mukaan kartta ja kompanssi. Ja joku joka osaa lukea niitä.
5.Ota mukaan astmalääkkeet.
6.Ota mukaan hyttysmyrkky.
7.Mahdollisen eksymisen aikana, älä mene paniikkiin.
8.Muista hyttysmyrkky.

Jos ei oikeesti kohta tuu kesä, niin tapan jonkun.

Taiii ehkä pitäisi sanoa jotain hienovaraisempaa, ettei JOKU mysteerinen henkilö saa vääriä käsityksiä ja epäile henkistä tasapainoani.

Siispä, Kunpa olisi jo kesä.
Olen koko kesän odottanut kesää.

En olisi ikinä uskonut iltapäiväisen, normaalin koiran taluttamislenkkini päätyvän näin traagisesti. Olihan merkit tietenkin nähtävillä jo kauan...öinen vinkuminen, ilottomuus, vihaiset mulkaisut, varastelu, silmistä kuultava raastava suru ja viattomille lapsille haukkuminen, jolla hän purki syvällä hautuvaa vihaansa. En olisi kuitenkaan koskaan uskonut, että tänään olisi se päivä jolloin Nuppu lopulta romahtaisi.
Näin äitinä voi vain ihmetellä mitä on tehnyt väärin lapsensa kasvattamisessa. Kysymyksiä liitelee pääni sisällä ja itsesyytökset painavat mieltäni. Enkö kiinnittänyt häneen tarpeeksi huomiota? Liian vähän ruokaa? Tunnen epäonnistuneeni yhdessä elämäni tärkeimmistä tehtävistä. Ja minä kun aina vain halusin Nupun olevan onnellinen.
Tuntuu surulliselta, että ennen niin elämäntahtoinen ja iloinen olento tahtoi jättää maallisen elämänsä taakseen. Tahtoi jättää meidät kaikki yksin suremaan. Suuri kysymys onkin miksi. Miksi tahdoit tehdä niin kammottavan teon Nuppu? Miksi?
Onneksi hädän hetkellä emme jääneet vain seisomaan sormi suussa. Heti kun kuulimme polskahduksen, joka rikkoi jäätävän kylmän järven tyynen pinnan, tajusimme että nyt on toimittava nopeasti. Nostimme Nupun hihnastaan pian ylös, vaikka ilmiselvästi hän yrittikin vastustella ja jatkaa matkaansa ikuiseen elämään. Pelastimme hänet viime hetkellä.
Nyt harkitsemme Nupulle mielialasairaalaa. Siellä on muitakin hulluja koiria, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa. Siellä Nuppu on turvassa ja ehkä hän löytää toisen skitsofreenikkovillakoirapoikaystävän, jonka kanssa harjoittaa epätasapainoista elämää. Tietenkin täytyy varoa, ettei Nuppu yritä hirttäytyä lakanoihin..paljas patja olisi ehkä paras. Tärkeintä on, että Nuppu löytää nyt elämästään ilon. Eikä ala matkimaan viilteleviä goottikoiria, niistä hänen on pysyttävä erossa.
Tahdon varoittaa muita vanhempia, joilla saattaa olla itsetuhoisia lemmikkejä. Älkää kulkeko veden äärellä, vaikka ajattelisitkin sen parantavan koirasi mielialaa. Et voi koskaan tietää milloin lemmikkisi päättää hypätä. Ja piilottakaa kaikki terävät esineet. Pitäkää myös lääkkeet visusti lukkojen takana.

Järkyttynein terveisin Ansku ja Jomppa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä..tällä kertaa.

En löydä tietoa netistä, joten voisiko joku kertoa? :D

Kun joskus masentaa ja yksinolo harmittaa,
suo ajatus myönteinen, se kannattaa. (:

Ah, ihanuutta. <3
Pakko olla kohta kesä!