Susi sisäl, vaik näät vaan lampaan.
En ota silmää silmäst, otan hiuksest hampaan.
Mä oon sairas, kirjotin paperille syksyl,
revin paperin kevääl, ku tilanne vähän kypsy.
Mä kirjotin uuden lapun, nyt oon sairas todenteol.
Kesäl vastasin, et sä et nää eroo terveel ja seol.
Joka aamu oon vaan hullumpi, ku edellis yönä,
kysy kenelt vaan, tosin ei ne sitä myönnä.
Joka päivä palaa pois pala mun kallist aivokudost,
vaik se palaakin pois salaa, en voi tuntemat tulosta.
Samal ku mä alan olla lähellä kaaosta,
ni tavallaan oon järjis, mut en tarpeeks järjis kostaa.
Eikä se millään tavalla ainakaan paranna mun kuosii,
et mul on aikaa jälel viikkojen sijast vuosii.