IRC-Galleria

Aina yksin, aina sydän syrjällään

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän
taivaan
josta pilvet tekevät
harmaan
sen tiedän, varmaan takana
sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun
kuluttelen aikaa

Ja mä poltan tupakan ja
sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko
soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle,
soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi
tulemaan
ja makaan selälläni, minun
kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän
perjantain
vietän yksin tämän
perjantain
tämän pitkän perjantain

Takana sinisten
silmieni tiedän värin
taivaan
sillä päätä vaivaan
tiedän värin taivaan
tiedän värin taivaan

Päivä illaksi muuttuu
pelkään että kelloni
puuttuu
itsekseen ajan kulkuun
suuttuu
Lakkaa lyömästä
sitten syömästä aikaa pois
ei riitä että jätättää
minut perjantaihin
jättää, loputtomaan
perjantaihin
jättää, loputtomaan
perjantaihin


Takana sinisten
silmieni tiedän värin
taivaan
sillä päätä vaivaan

Tiedän värin taivaan.

Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin

Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen

Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa

Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Sun veresi virtaa mun suonissani
Sun äänesi kuuluu mun puheessani
Taivuin samaan suuntaan mihin olit taipunut
Vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut

En taistele vastaan vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan häviäisin
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

(2x)
Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

(2x)
Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Mun veri on sun...
Mun veri on sun

Härkänainen on eläinradan sensuaalisimpia ja seksuaalisimpia naisia.Venuksen hallitsemana feminiinisenä merkkinä hänellä on magneettista vetovoimaa ja naisellisuutta moninkertainen määrä muihin naisiin verrattuna.Moni mies on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen rengastettua tuon naaraan omakseen. KYLLÄ KYLLÄ :D

Tällänen kiitos! ;)

taas lähdit jälkeen riidan,
jälleen sain sut itkemään.
vaikka äsken sulle huusin
nyt jo kuolen ikävään,

ei ole ensi kerta tää ja
tuskin viimeiseksi jää

Tämän viestin on laittanut liikkeelle Laura Saarela joka toivoisi
että jokainen eläimistä välittävä ihminen (tai joku muu eliö)
laittaisi tämän viestin eteenpäin ystävilleen, kavereilleen vaikka
vihamiehilleen! mutta älä ole lukematta tätä viestiä! sillä tämä on
hyvä tietää.

Lean tarina

En muista paljoakaan
synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset
koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän
turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli
vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien
sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös
päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin
surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet.
Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin
sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon
paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni
toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä.
Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on
paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja
toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin,
voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten
katselevan minua. Pidän erityisesti 'pienistä ihmisistä', lapsista.
He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat
leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus
ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin
meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta
toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla 'Ne on niin söpöjä!
Tahdon tuollaisen!', mutta koskaan emme pääse kenenkään
mukaan. Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä.
Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän
hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että
hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että
pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa
(ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois
häkistä ja heitettiin roskikseen. Tänään tuli perhe ja osti
minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella,
todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle
ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin
paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi
pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla
uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja
rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän,
antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan
miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän
leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään kävin eläinlääkärillä.
Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta
paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan
OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia
sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan
onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni...
Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain 'epämääräisistä kasvattajista'
ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En
ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee
nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja
minäkin rakastan heitä hyvin paljon! Olen nyt kuusi kuukautta
vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja
riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu
ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan
pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän
parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se
on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin
surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: 'nyt on varmaankin
aika'. Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset
ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan
vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni.
Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin
koskee. Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta.
Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia,
enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja
rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi
pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet.
Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa
kivusta. Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin
pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään
turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun
nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin
pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista
helpotusta kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja
kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston
etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan
ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt
unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä
paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan
rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla
tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä
kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän
kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. 'Nähkääs', sanoi
eläinlääkäri: eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon
kasvattajilta'. Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan
monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

Tätä
tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää
moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan
eikä rodun parantamisen vuoksi

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi

miks mun ei anneta huutaa
jos mul on paha olo? miks
me ylipäätään ollaan
täällä jos kaikilla on
niin paha olo? mä uskon
kuitenkin että lopussa
meille kaikille käy
hyvin,eihän tässä muuten
olis mitään järkeä.