IRC-Galleria

Tyttö ja poika kävelivät rannalla, musiikki soi ja aallot osuivat
rantaan. Hiekka oli lämmintä ja jalat paljaina. He kulkivat hiljaa
käsikädessä. Aurinko jätti heidän varjonsa kuvat maahan, varjot
lähenivät toisiaan ja kädet kietoutuivat toistensa ympärille, huulet
koskettivat toisiaan ja hetki tuntui aivan mahtavalta.

Pois unohdukset,
armahdukset,
anteeksiannot

Näinkö rakkauttasi
minulle vannot?

Pois rakkaus,
hellyys,
ystävyys

Jäljelle jää
vain yksinäisyys

Pois unet,
unelmat -
omat maailmat -

Vain vakavana
mua rakastat

Pois vapaus,
nuoruus,
ihmeet -

Esiin ne tuo
turhat kyyneleet

Pois sydän,
sielu
ja maailma -

Miten voin rakastaa sinua?

Pois

minä katoan

pois

minä hajoan

pois

pimeyteen vajoan

pois niin kauas pois

Pois kyyneleet,
suolaiset helmet nuo.

Mitä ne muka sulle tuo?

Yksinäisyys
Kylmää mahlaa sisukset täynnä
kuin jään alle olisit sukeltanut
talvi säällä.

Väsymyksen painot silmiä painaa
uneenko mielesi kuitenkin kaipaa?
Yksinäisyys koskee kaikkialle
ei jätä tilaa edes yhdelle
kivuttomalle paikalle.

Jaksanko huomenna nostaa pään?
En tiedä miten huomenna käy,
löydänkö itseni alta jään.

Ystävilleni
Jos menettäisin sinut,
yhtäkkiä,
olisiko se viimeinen kerta?
Jos kaikki muuttuisi,
hyvä,
ei aina tarvitsisi parempaa toivoa.

Minulla on niin paljon unelmia,
yhdestäkään en aio luopua.

Jos kaadun maahan,
lyötynä,
nostaisitko minut selkääsi?
Jos sinä olet enkeli,
ystävä,
kannattaisitko minua siivilläsi?

Minulla on teitä niin vähän,
tekisin kauheita,
jos yhdenkin teistä menetän.

Taivaaseen,
sinne jonnekin,
rakennamme oman pilvilinnan.
Toivoen, että siellä kanssasi ikuisesti asuisin,
ja joskus sateisena iltana kuiskaan:
"Rakastan"

Olet minulle rakas,
liiankin,
olet niin hauras.
Pelkään, että katoat
kuin vedenpinnan kuvajainen,
jos vain hipaisenkin sinua.

En tahdo menettää

Kun yksinäisyys jälleen mieltäni kolkuttaa,
oven avaan ja tervetulleeksi toivotan.

Miksi itken taas? Miksi yksinäisyys mua rakastaa?
Miksi toivon kaiken ympäriltäni katoavan?

Kun taas uusi päivä alkaa paistaa,
minulle se on vain uusi eilinen.

Miksi elän näin? Miksi päivät toisiaan muistuttaa?
Miksi toivon, että tieni päässä näen pimeän ikuisuuden?

Olen ainoastaan unelmien avulla lentänyt,
tähän päivään jymähtänyt.
Elän sen aina uudelleen,
yöni nukun ja taas herään yksinäisyyteen.

Kun toivoo itselleen jotain mahdotonta,
kääntyy harhaan ja joutuu kulkemaan pitempään.

Miksi itken taas? Miksi yksinäisyys tuhoaa unelmia?
Miksi toivoo jotain sellaista, jolla ei voi ylentää sydäntään?

Kun katsoo syvälle peiliin,
näkee itsensä sisinpään.

Huomaan: Ei pidä sortua mahdottomuuksiin,
sitä yksinäisyys haluaa: johtaa toivoni pimeään.

Miksi itken taasÂ… ?

miten voit joka aamu katsoessasi peiliin
vain hymyillä omahyväisesti
vaikka tiedät mitä teit
tiedät, mitä teit mulle

miten pystyt elämään ittes kanssa
vaikka tiedät mitä teit mulle
tiedät mitä teit

pahoinpitelit mun tunteet
raiskasit mun sydämen
rakastin sua
mut sä heitit mut pois

älä katso mua noin
älä murhaa mua läsnäolollas
tiedät että välitän susta vielä
vaikka tiedät mitä teit mulle

sun äänes lävistää mun sydämen jälleen
koska sä tiesit mitä teit
sä tiesit

pahoinpitelit mun tunteet
raiskasit mun sydämen
rakastin sua
mut sä heitit mut pois

se oli susta hauskaa
leikkiä mun tunteilla
näytellä kiinnostunutta
ja romauttaa mun unelmat kasaan

sä tiesit mitä sä teit

painat sormesi vasten
kyynelistä kosteita
poskiani ja pyyhit surun
kauas pois, silloin tunnen
tutun tunteen, joka vie
meidät takaisin taas
yhteisiin hetkiin,
yhteisiin unelmiin, näiden
seinien sisälle, pyydän,
palaisit kotiin rakas

Aina yksin, aina sydän syrjällään

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän
taivaan
josta pilvet tekevät
harmaan
sen tiedän, varmaan takana
sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun
kuluttelen aikaa

Ja mä poltan tupakan ja
sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko
soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle,
soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi
tulemaan
ja makaan selälläni, minun
kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän
perjantain
vietän yksin tämän
perjantain
tämän pitkän perjantain

Takana sinisten
silmieni tiedän värin
taivaan
sillä päätä vaivaan
tiedän värin taivaan
tiedän värin taivaan

Päivä illaksi muuttuu
pelkään että kelloni
puuttuu
itsekseen ajan kulkuun
suuttuu
Lakkaa lyömästä
sitten syömästä aikaa pois
ei riitä että jätättää
minut perjantaihin
jättää, loputtomaan
perjantaihin
jättää, loputtomaan
perjantaihin


Takana sinisten
silmieni tiedän värin
taivaan
sillä päätä vaivaan

Tiedän värin taivaan.

Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin

Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen

Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa

Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin