On ilta taas
Ja mä yksin kävelen,
Tämän
puiston halki kerran kuljettiin.
Haaveita vain,
Eihän meillä silloin muuta ollutkaan.
On ilta taas
Ja mä melkein kuulen sen,
Kuinka askeleesi hiekkaan kahahtaa.
Haaveita vain,
Niihin uskottiin me tuskin kumpikaan.
Katulamput polttaa yöhön aukkojaan,
Sinä heität pienen kiven ikkunaan.
On kaikki niin kuin ennen,
Kun me hetki jutellaan
Taas kahdestaan.
Yö pitkä on,
Suloinen niin se olla vois.
Jäisit, etkä kiiruhtaisi pois.
Yö pitkä on,
Kumpikin meistä tuntee sen
Yksinäisyyden.
Mä en kestä enempää,
Kuule pyyntö tää
Ja sano, että jäät.
On ilta taas,
Sinun ootan saapuvan.
Sua ootan, vaikka luulen, ettet jää.
Haaveita vain,
Sydän tahtoo niitä yhä elättää.
Katulamput polttaa yöhön aukkojaan,
Sinä heität pienen kiven ikkunaan.
On kaikki niin kuin ennen,
Kun me hetki jutellaan
Taas kahdestaan.
Yö pitkä on,
Suloinen niin se olla vois.
Jäisit, etkä kiiruhtaisi pois.
Yö pitkä on,
Kumpikin meistä tuntee sen
Yksinäisyyden.
Kuinka monta yötä tuhlataan,
Kun me harhaillaan,
Vaik yhteen kuulutaan?
Yö pitkä on,
suloinen niin se olla vois.
Jäisit, etkä kiiruhtaisi pois.
Yö pitkä on,
Kumpikin meistä tuntee sen
Yksinäisyyden.
Suloinen niin se olla vois.
Jäisit, etkä kiiruhtaisi pois.
Kumpikin meistä tuntee sen
Yksinäisyyden.
Mä en kestä enempää,
Kuule pyyntö tää
Ja sano, että jäät.