Tuun viel hulluks ennen huomista. Kaikki on jossai korvessa tai sit en muuten vaa pysty näkemään ketään. Ja just nyt ku haluisin nähä KAIKKI.
Pää pimahtaa kohta. Onneks Venla lupas soittaa heti ku se voi olla et se kerkee olla mun kaa ehk joku puol tuntii. Luojan kiitos. Pelastaa taas vaihteeks mun loppu-aamupäivän.
Huomen onneks sit näkee taas ihmiset. Ei tarvi yksin kyhnöttää ajatustensa kanssa.