IRC-Galleria

olisipa kello jo yksitoista.

Eikö sulla ole muuta ratkaisua tähän kuin petos? Ei taida. Se ei ratkaise mitään. Tilanne näyttää siltä että tämä ei tule toimimaan tulevaisuudessakaan. Muistaisit ees kunnioittaa hetkeä, jona en oikeasti jaksa kuunnella.

Kuinka sun omatuntos kestää ton? Eikö sulla ole järkeä päässäs? Kuori on imenyt sun tunteet sisäänsä. Et saa niitäkään enää ulos. Ennen olit kovakin tunteilemaan. Nyt et ollenkaan. Miksi kaikki katoaa? Ei se tee susta huonompaa jos olet oma itsesi ja särjet kuoren. Siinä et enää multa apua saa. Monta tilaisuutta ja mahdollisuutta oot multa saanut mutta olet jo käyttänyt kaikki oljenkorret.
Enempää ei tipu.

Voisitko vähän valaista? En enää tiedä mitä tehdä. En tiedä miten suhtautua. Voit räjähtää milloin vain. Ei se ole elämää. Elät mun elämää, et omaasi.

Nyt sitten. Mikä oikeus sulla on pompottaa mua näin? Riippuu päivästä, millainen mulle oot.

Kuori mureni jo melkein kokonaan. Enää muutama pala piti sitä kasassa. Yli puolet kuoresta oli muruina lattialla. Onni ja ilo paistoi meistä kummastakin sen hetken, ne muutamat päivät.
Lopulta, viimeiset kuorenpalat onnistuivat tekemään hetkessä uuden, yhä kovemman ja hyvin umpinaisen kuoren. Tätä kuorta en aio edes yrittää murtaa.
Imit viimeisenkin innon olla täällä. Heitit sen roskiin, välittämättä mistään. Monia kiinnostaisi kai, mitä sä mietit. Mutta kuoresi on niin vahva, ettei mieleesi pääse. Et anna periksi, koska kuori on sanan ''kyllä'' edessä. Kuori suodattaa kaikenmyönteisen.
Minä en anna anteeksi sitä, että päästit sen taas kasvamaan. En unohda sitä viimeistä hetkeä, kun näin kuoresi läpi, raoista, joista kuori oli varissut kokonaan pois. Se on nyt lopullisesti mennyttä, edessä on tulevaisuus. Tulevaisuus, se on ehkä maailman kiinnostavin asia. Mutta myös maailman salatuin asia. Itselläni on kaipaukseen lievitys, ja se tehoaa.

Ehkä et olekkaan niin hirveän paha, miltä yrität näyttää. Kova kuoresi on ehkä säröillyt. Pehmeä ja hvä sisimpäsi paistaa pienistä halkeamista hieman ulospäin. Joskus, tulevaisuudessa, pian voi kuori kasvaa taas umpeen. Voi olla, että menee taas pitkän aikaa, ennen kuin kuori murtuu uudelleen. Yritän sitä rikkoa, muttei siitä välttämättä tule mitään.'
Kuitenkin, aamulla viideltä lähden leville, palailen torstaina. Saa kommentoida, ikävä tulee kumminkin.

Yritätkö sopia vai mitä tarkoitat moisella? En tottele sua niinkuin haluaisit, en välitä susta tarpeeks. Et saa mua manipuloitua taas puolelles, et vaikka auhkailisit. Mulla ei ole mitään menetettävää, joten voin jo elää omaa elämääni. Haluan olla omalla puolellani, en sun. Oot mulle vastustaja, en puolusta sua. Taistelu on ehkä lopussa, mutta ehkä pahin vaihe on vielä tulematta. Tulossa, edessäpäin. Edes sä et voi mua voittaa, en anna periksi. Oot ehkä fyysisesti vahva, mutta henkisesti sorrut helposti. Kätkeydyt kovan kuoren alle. Miks et päästä sitä omaa itseäsi ulos?

VIHAAN SUA. Ylitse muiden. Enemmän kuin muita. Erotut joukosta koska olet niin vihattava. Et siksi, että olsit muka erilainen, ei. Et ole erilainen. Olet samanlainen kuin muut ulkoa. Luulet olevasi niin hirveän viisas, oot kuitenkin aikuinen. Silti et ymmärrä kuinka naurettavaks itses teet.
Kaikki tietää susta jotain. Niistä jostain asioista saan päivittäin kuulla, vain koska luulevat mun sortuvan samaan virheeseen. Joka ikinen päivä. Sun syys, sun elämäs, ei sen mulle pitäis enää kuulua, mutta tuntuu muita liikaa kiinnostavan. Ei ne asiat niillekkään kuulu. Ainakaan tarvis multa kysellä, en mä oo sä.

Kun ykskin tietää, on se jo liikaa. Ei se pysy salassa. Keneen täällä voi enää luottaa?
Ja kuka luotettava jaksaa enää kuunnella? Tai joskus kertoa itekkin jotain.
Mikä mua vaivaa?