IRC-Galleria

voih mikä päivä.

koulussa oli tänään rentoa eiopiskelua, oksettavaa sinänsä ku tulee niin selvästi ilmi että kohta on koulu ohi.
enkussa sain muse työn valmiiksi, siitä tuli ihan kiva pylvinenki tykkäili kai. äikässä oli semmone tietovisa, mun, eeliksen ja villen joukkua voitti. luonnollisesti ;)
matikan tunnilla mentiin kattomaan toisten pesisharkkoja, köksässä siivosin yksin meiän keittiön ja sen jälkeen taas kattomaan pesistä. ja arvatkaa mitä tehtii terveystiedos? no katottii pesistä ::D

koulun jälkee kylällä saatii todistaa kun yks meiän lukiolainen ajo kevarilla auton kylkeen. ei siinä kyllä mitään hauskaa ollut en tarkota sinänsä "saatiin", se oli järkyttävää ja kauheeta. ku tommosia sattuu niin aina tulee se olo että entä jos joku onnettomuus osuu omalle kohalle seuraavalla kerralla, tai jollekkin läheiselle.
ja se vielä korostaa tätä että nähtiin se itse. yks iso pamaus, siinä se, siinä saatto hetkessä muuttua jonkun elämä täysin. kamalaa.
jotenki oudosti tuntuu heti todemmalta, että tommosia onnettomuuksia sattuu koko ajan oikeesti, heti ku ite todistaa sellasta.
toivon vaan että kyseinen poika joka ajo kevaria ei loukkaantunut pahasti ja näin. tuntuu tyhmältä ja turhalta kirjottaa tämmöstä galleriapäiväkirjaan mutta tunnen vaan myötätuntoa, ja niiiiiiin. ehkä ymmärrätte

ääääh. elämä on niin perseestä oikeesti. mitä vaan voi tapahtua koko ajan ja mikää ei pysy ennallaa ja ku kaikki on hyvin nii sitte tulee taas jotai paskaa ja niin. ja harva tajuaa oikeesti nauttia elämästään täysillä ja monikohan ajattelee että entä jos se olen minä joka huomenna ajatuksissani vaikka kävelen auton alle ja halvaannun loppuiäkseni.
kaikkea tapahtuu koko ajan, jossain joku kuolee ja toinen syntyy, joku on onnellisempi ku ikinä ja toinen haluaa lopettaa elämänsä.
on tää vaikeeta.

ja mua oksettaa että koulua ei oo enää paljo mitää jäljellä, aika vaa on kulunu hupsista ja tuntuu etten oo ees tehny mitää vaikka oon kyllä.
mutta eihä viime kesästä nyt voi jo olla vuotta, vastaha oli ripari ja kaikki.

noh, nyt ei oo riparia, mutta nyt on uusia ystäviä, nyt on kesätyö, on mopo, kesä täynnä odotuksia ja kaikkea upeetakivaamahtavaa ja ties mitä. en voi tietää vielä mitä elämä heittää eteen. mut kyllä kaikki kai järkkääntyy taas parhain päin.

asioilla kun on tapana järjestyä muistakaa se.

siltikään en pysty ymmärtämään joitain asioita. lässynlää tiiän että tää on turhaa mut siis vaikka sitä että miten voi olla niin helvetin tyhmä että on kaksi vuotta samassa liikkaryhmässä vaihtamatta tuskin sanaakaan ihmisten kanssa joista on nyt ysillä on tullut parhaiks ystävikseni?
hei pls miks elämä on tämmöstä. ja miten mä jonain päivinä rakastankaan elämää ja joskus vihaan yli kaiken.

MUTTA mä en katsele taakse, vaan eteen! se on nyt päätetty ja piste.

ääääh että vituttaa et ensviikko on jotai vammasta tettiä. en halua turhia semmoset. ja ärsyttää viikonloppu ja angst angst henni mut. hemmetin hemmetti.
ainoo hyvä asia on huominen kampaaja. jihuu :

---

D

nyt
riitti
se
on
moi.