Päivän miete:
Mielestäni tänä päivänä ihmiset ovat väärillä raiteilla, koska he eivät koskaan osaa tyytyä mihinkään, vaan aina pitää saada lisää kaikkea, on se mitä vaan, tavaroita nyt esimerkiksi. KUN MIKÄÄN EI RIITÄ. Joulukin on ihan yli kaupallistunut. Vihaan sitä kun jostain joululahjoistakin pitää kilpailla, "joo mä sain 50 pakettii ja tonnin rahaa, mitäs SÄ sait?" eihän se ole joulun tarkoitus ollenkaan!
Luin jostain sellaisen jutun, missä kirjoitettiin siitä että ihmiset yrittävät jotenkin nykyään etsiä itseään ja näyttää kuinka "hyviä" ovat sillä, että haalivat kaikkea tavaraa ynnä muuta, mutta helposti unohtavat oikeasti miettiä mitä he ovat, sisältä. Joskus on hyvä yrittää ihan oikeasti etsiä se ihminen sieltä vaatteiden ja kenkien ja digiboxien ja kännyköiden ja kaiken muun turhuuden keskeltä. Koska ei se kuitenkaan ole tärkeintä että mitä sulla on, vaan kuka Sinä olet.
Ja siis sekin että joskus kannattaisi vaan tyytyä siihen mitä on eikä aina hakea elämässä jotain hienompaa tai parempaa tai jännempää tai erilaisempaa, koska sitten voi jossain vaiheessa huomatakin että mitenkäs kävikään, ei tää nyt niin hienoa olekaan ja ei oo enää vanhoja kavereita jäljellä tai mitään. Ihmisillä on vaan joku ihmeellinen tarve aina etsiä jotain vielä parempaa, vaikka elämäntilanne olisi jo valmiiksi ihan hyvä. Siis tarkoitan vain että arvostakaa sitä mitä teillä on! :---) kukaan tai mikään ei ole ikuista ja ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Nykyään ei mielestäni kerrota muutenkaan tarpeeksi usein läheisille ihmisille, että kuinka paljon heitä arvostetaan. Vähän vettä väkevämpää ottaneena saatetaan sitten avautua, "sä oot mulle tosi tärkee" ja hali hali, ja siinä se sitten on. Taas unohtuu koko juttu.
Kiinnitin huomiota Trendissä olleeseen juttuun ystävistä. Siinä oli lueteltu erilaisia ystävämalleja. Oletko sä itse kuormittaja, kuuntelija, soitellaan! -ystävä vai kenties korvike? Huvittavaa kuinka osuvia ne olivatkaan. Aina löytyy niitä, jotka soittavat vaan jos on itsellä huolia, tai niitä, jotka aina vannovat että pidetään yhteyttä, vaikka ei sitten pidetäkään. Elämä on hassua. Voi kun kaikilla vois olla hyviä ystäviä ja kaikki vois olla onnellisia ja kaikki vois tuntea itsensä tärkeiksi ja niin edespäin ja niin edespäin. Mutta ei se niin kai vaan mene.
Mutta jokatapauksessa, muistakaa että jotkut on ihan yksin! Sinä joka et ole, muista että se ei ole itsestäänselvyys. Ja muistaisitpa edes joskus sanoa sille kaverille, että se ei ole sulle sama asia kuin joku televisio, joka nököttää siellä huoneessasi, ja on aina valmis käyttöön, jos sattuu huvittamaan katsoa sitä. Kaveri on paljon muuta kuin vaan itsestäänselvyys jonka voi unohtaa, tai olla unohtamatta.
Joo ei mul täs sit muuta, peace and love jou ( rakkaus ja herne )