IRC-Galleria

Warmer Körper (Warmer Körper)
heißes Kreuz (heißes Kreuz)
falsches Urteil (falsches Urteil)
kaltes Grab (kaltes Grab)

Auf dem Kreuze lieg ich jetzt
sie schlagen mir die Nägel ein
das Feuer wäscht die Seele rein
und übrig bleibt ein Mundvoll
Asche

Ich komm wieder (Ich komm wieder)
in zehn Tagen (Ich komm wieder)
als dein Schatten (Ich komm wieder)
und werd dich jagen (Ich komm wieder)

Heimlich werd ich auferstehen
und du wirst um Gnade flehen
dann knie ich mich in dein Gesicht
und steck den Finger in die Asche

Asche zu Asche
und Staub zu Staub



lämmin ruumis (lämmin ruumis)
kuuma risti (kuuma risti)
väärä tuomio (väärä tuomio)
kylmä hauta (kylmä hauta)

makaan ristillä
he vasaroivat nauloja minuun
tuli puhdistaa sielun
ja jäljellä on suun täysi
tuhkaa

minä palaan (minä palaan)
kymmenessä päivässä (minä palaan)
sinun varjonasi (minä palaan)
ja minä ajan sinut väsyksiin (minä palaan)

salaa minä nousen kuolleista
ja sinä anelet armoa
sitten polvistun kasvoillesi
ja tungen sormeni tuhkaan

tuhkasta tuhkaan
ja maasta maahan

Kyllä rivo ehdotus on rehellinen
Toisin kuin joku lipevä keikarimainen romanssialustus
Kyllä rivo ehdotus on rehellinen, jee-ee
Kyllä rivo ehdotus on rehellinen, jee

Hyvää huomenta Herra Perkele
Levitimme juuri lakanat kauniisti
Poikarakkautta raivokkaasti
Harrastimme ja tyttöpaineja

Puolijumala
Isä velihopean valtakunta
Hyväile minua, rakasta minua
Isäkulta

Huudamme turhaan
Nimeä herran
Suihkutamme kultaa
Säästämättä vitsaa
Ja me saamme kenet haluamme
Ja me jaamme kenelle luulemme

Puolijumala
Isä velihopean valtakunta
Hyväile minua, rakasta minua
Isäkulta

Kyllä rivo ehdotus on rehellinen, jee-ee
Kyllä rivo ehdotus on rehellinen
Kyllä rivo ehdotus on rehellinen, jee

Nyt on pornosää
Nyt on pornosää
Nyt on pornosää

Puolijumala
Isä velihopean valtakunta
Hyväile minua, rakasta minua
Isäkulta
Puolijumala
Isä velihopean valtakunta
Hyväile minua, rakasta minua
Äitikulta

Valtakunta

Kello on paljon, kulkekaa hiljaa,
Käärme on saatu nukahtamaan.
Vaan kun se herää, se kiemurtaa perään,
Käy meitä saalistamaan...
Kiireesti siis paetaan.

Käärme on mahtava, suurempi meitä,
Se nauraa päin naamaa ja korttia lyö...
Miljoonat orjat on taas hävinneitä,
Se pottimme korjaa ja sielumme syö.
Kiinni jos jäämme,
Voi elämäämme
Kuristajanotteessaan!
Vaan jos vältämme vaivan
Ja ehdimme laivaan,
Löydämme paremman maan.

Aika on tullut karata kauas.
Käärme on saatu tainnutettua...
Vaan kiinni jos jäämme,
Voi elämäämme!
Se ei säästä edes
Sinua, oi rakkain,
Ei säästä edes sinua.

me iäisyydessä leijuimme,
minä ja mun velikatras tää:
se mitä täällä tapahtuu, on kun
uinuva ruumis toiseen tömähtää,
meit' on veljiä seitsemän
vaellusretkiajelullaan:
oppaana syöppö Cassin mamma,
tämän tästä tukehtuu pullaan...
ja alkuasukkaalla ratsasti
päiväntasaajan diktaattori,
vierellään verikoiransa
kuin Placido Aidaa liversi.
kauhoi hiiliä hornaan kai
nuo: koira ja sen isäntä.
lapiot lainatavaraa, vaan kummallakin
oma häntä...
ja pilvivyöllä vetelehti
marakatteja Marokon,
ne huusi: "jonot on jo helvettiinkin!
viininjuojat varokoon!"
Oi Allah, me uhrattiin kaikki kuusi
pullollista...
ja jos mamma Cass niistä selviää,
saatamme löytää
luvatun maan.
ja jos helvetti on täynnä, Saatana joutuu
seisomaan.
me iäisyydessä leijuimme,
poikkesimme tietä kysymään...
suuren risteyksen viisas vanhus,
ymmärtämättä äänettäkään,
korvaan supattaa ja lujaa hakkaa
mun selkää ja balalaikkaa,
viekoittelee veljistä yhden
ja meidät viittoo väärään paikkaan...
jossa joku Guyanan pastori
sylki suupielissään saarnas niin
että Simeonin ja Timon
puhui lapsikseen ja pyörryksiin
me muut taas emme oikein tienneet,
minne menisimme,
mutta sinne emme ainakaan
jos joutuu, saatana, seisomaan...
ja pilvivyöllä vetelehti
marakatteja, Allah ja
Haukiputaan huorakuoro:
naisia ilman housuja!
ja muutamia meistä ei matkaa jatkamaan saa...
kun nuo kolme on jo taivaassaan,
me kaksin vaan
matkataan.
ja jos helvetti on täynnä,
Saatana joutuu seisomaan.
ja me iäisyydessä leijuimme,
minä ja nainen nälkäinen...
minä olin häneen,
ja iäisyyteen,
ja iäisyys minuun tyytyväinen.

Väki hullaantui niin, mursi tiet temppeliin,
Se reuhtoi, rynni, tunki, oli järjestetty maailmannäyttely
Sinne vapaaseen kaupunkiin. Jotain erikoista oli luvassa!
Niinpä sikisi moni riita: kuka käy mihinkin
Kun vapaaliputkin olivat niin kalliita?

Jumalääni kuulutti kaiuttimistaan:
"Kuulkaa, hyvät ihmiset jokaisen maan.
Kiitos, että annoitte tulollanne syyn
Tähän sadannen kerran järjestettyyn
Maailmannäyttelyyn."

Väkivalloinkin niin siellä tungeksittiin
Vaan sitten: minkä vuoksi? Oli esillä jäteröykkiöitä,
Joissa rottia juoksi ja oli loputtomia kivikerrostumia
Ja ilmassa rikin katku. Alkoi ärjähtely: "Ei kai näyttely
Nyt näin tavoin jatku?"

Jumalääni kuulutti kaiuttimistaan:
"Maksettuja lippuja emme vaihda.
Vaikka joku saattoikin pettyä näkyyn,
Niinkin käy, kun saapuu maailmaan tai
Maailmannäyttelyyn."

Soljan suussa on jotain selittämätöntä:
Pureva ivansa viipaloi kanssaeläjiään kuin makkaroita! Ja
Hän vihreää saa kateudesta, punaista niskastasi:
Sisimmissään Solja on taiteilija, herkästi kokeva artisti.
Ja Volmarilla oli suunnitelma, oli kolme katalaa juonta
Että pitikin olla monta keinoa, joilla Soljan suonta avattaisiin!
Ja Soljan suussa oli maissipiippu, oli se pienenpieni piippu,
Josta pirut riippu, keitossa ohjussiiloja, otsalla atomisota!
Solja korskui, keikkui tuolillaan,
Takoi lattiaan, sätti, tökki sateenvarjollaan polviin,
Pilkkakirveensä oveen ruman reiän löi.
Parhaansa mukaan Volmar väisteli ja söi.
Ja äyriäisten kosto kello kuudelta: Volmar tekee hyvin
Päälleen, siis Solja korjaakin sian:
"Jäitä ammeeseen, Jepson! Herra kylpee pian!"
Niin yläkertaan hiuksista kiskoo hullua koiraa sekava sisko.

Hurraa! Hurraa! Soljan käsittely! Kartanon myrkky
Sivaltaa, omaa nuo lukemattomat
Niin vanhat kuin uudet
Suun sairaudet, tiet tutkimattomat

Housuton johtaja hosui kynnyksen yli, loikki
Ikkunan läpi, siitä pihamaan syliin, osui käsiinsä
Vieraat varpaat, kun kukkamullasta kasvaa jalkaa!
Perään parvekkeelta bravuuriaan, palava suu
Säksättää syljen aariaa!
Kunnes on aika laittaa hampaat lasiin, ja painaa tyynyyn
Pieni pää, jättää yöpöydän lamppuun valo. Ja nähdä suloista unta,
Jossa rotankolossa hytisee kylmässä koronkiskurit
Pedeillään betonisilla, joilla pian ohjelmassaan on
Vain kiskontaa lapamadon naapurisellin torakkapeijaisilla.

Hurraa! Hurraa! Soljan käsittely! Kartanon myrkky
Nukahtaa...

Solja Aliisa! Sinun on valta, voima ja kunnia!
Hiljentykäämme...

Kun Sinfonia Ingeborg oli monen muun muassa revitty
Kappaleiksi siinä pankin edustalla, niin minut - Tai siis
Sen, mitä minusta paikalla oli, eli pään - sujautti
Poveensa joku frakkitakki hovimestari ja toi tänne
Tehtaaseen, jossa kaappiin lukittuna olin hyllyllä
Pitkään. Siellä komerossa sitten sanelin tietoni
Mankalle, joka oli minulla vieressä: Nenällä painelin
Vuoroin äänitys-, vuoroin pysäytyspainikkeita ja kaiken
Nauhoitin minkä tehtaasta ja murhaajistani tiesin...
Että kuinka täällä tehdään toppatakkeja, joissa on
Hiuksia täytteenä! Ja kuinka sadat pakkotyön ikeessä
Raatavat orjuutetut kaljupäät täällä silmät punaisina
Ja vettyneinä hampaita kiristelee! Ja kuinka loput
Onnettomat sielut kylvää huonokuntoisia, kaksihaaraisia
Hiuksia superloonipatjoihin... Ja öisin niitä tukkatakkeja
Kuljetetaan laivoilla Kalkuttaan ja Kuubaan ja ties
Minne... Jos meidänkin Minnalla on tietämättään yllä
Murhatun ihmisen karvoja pakkassäiltä lämmittämässä!
Tämän kaiken nauhoitin, ja kun nauha loppui niin
Otin kasetin suuhun ja nenän kautta hengittelin.
Ehkä päivän olin ollut lukkojen takana, kun sitten
Viimein hakivat ja roikottivat hiuksista ympäri
Tehdasta, ja minä sylkäisin silmien välttäessä
Kasetin roskaämpäriin, kun arvelin, että etsivä
Kyllä ymmärtää katsoa jäteastiaan...