mentiin sipoossa käymään enon luona kattomassa kissanpentuja
joista se halus päästä eroon. No ekana siellä oli paaaaaljon kissoja mutta viimeisimmäksi
jäi pienenpieni merirosvon näköinen kissa jota kukaanei ollut huolinut!
no mepä sitten päätimme pitää sen.
taukkien ja urpojen ja keijojen jälkeen päätimme hänen nimekseen Nitro.
tosin muut nimet olis ollut turhan miehekkäitä meidän leidille.
Lainaten iidan lausetta feat carols: NÄLKÄ, mikä ihana tekosyy.
Näin nitro rupesi kasvaan kookkaaksi. mahastaan. aivan kuten olavikin.
tosin onneks nitro on sentään muuten vähän kookkaampi kuin tämä kyseinen herra.
harmi vaan että nitrolla on ehkä 20cm pitunen häntä! aika nolo saavutus
Ei oo kyllä kaikki raksut kulhossa.
yksi ovi huoneessa on liikaa Nitron aivokapasiteetille.
ekana raivotaan kurkkusuorana kynnet ojossa oven takana ja sitten kun
sen päästää sisälle ja laittaa oven kiinni, nitro on taas ovella huutamassa.
Nitro on myös usein vessan ovella odottamassa että joku tulisi ja "säikäyttäisi" nitron niiiin että hän saa hyvän tekosyyn juosta huoneeseeni kusemaan mukavasti pehmoisten vaatteitteni päälle eikä vessaan laatikkoon.
nitro osaa myös leikkiä piilosta. Se menee niin että nitro juoksee ovelleni korvat luimussa
ja kun nousen, nitro pomppii piiloon ja on siellä kunnes löydän hänet. Sitten on taas minun vuoroni mennä piiloon ja nitro juoksee ettimään.
sillä on myös outoja haluja esim. kun tulen töistä, nitro on jo valmiina ovella ja kellahtaa selälleen ja vinkuu ruokaa kissanpentu-ilmeellä. mutta olen ovela ja menen vessaan yleensä paskalle
töiden jälkeen. No nitron on pakko änkeä mukaan ja menee sitten lavuaariin makaamaan ja kyylää sinne pönttöön! sitten ku nykäsen ni se menee ihan innoissaan siihen reunalle kyyläämään
"UUUUUU NOIN PALJON VETTÄ"
ei sen hassumpi kaveri!
