Manaamista, epäluuloa, työmahdollisuuksien selvittelyä ensivuodeksi...
... Ja postiluukusta kolahtaa kutsu Kokkolaan. Mitä ihmettä.
Sen piti olla kaikkein selvin paikka, minne en pääse. Mutta no, eipä tarvinne olla muuta kuin tyytyväinen, kuulunhan siihen yhteen kolmasosaan hakijoista jotka pääsivät jonnekin. Tekemistä ainakin ensi vuodeksi.
MUTTA en jaksa vielä ajatella! Mieleni ei ole vielä edes tajunnut mitä tapahtui. Sen kuitenkin tajuan jo, että nyt lähden Kolille ennaltamääräämättömäksi ajaksi! Tassunheilautus ja hyvät voinnit.