IRC-Galleria

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: “Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus “.
“Kumpi susi voittaa?”, kysyi lapsi.
“Se, jota ruokit”, vastasi vanhus.

"Jee, neliapila!"

"Wau, toinen!"

"Oho, kolmas..."

"Neljäs kahden metrin säteellä, onkohan tää pelto geenimanipuloitu."

Uskaltaa ehkä hymyillä jo hieman.

Toivoo, että kaikki olisi vain painajaista, josta kohta saisi herätä...

Kohti Kiteetä, dudes.

Olla kuin yksi heistä...



... Mutta tämä jonka ei tarvitse pahemmin tanssia.

Vaikka talvi onkin vielä kaukana.

Savusauna. <3

... Onko se sitä, että kaikilla mahdollisilla apuvälineillä saat sen pakotettua kulkemaan muodossa, vai että ilman varusteen varustetta se tottelee pienintäkin liikettäsi.




Toki jokaista varustetta voi käyttää väärin ja kipua tuottaen, mutta riippuu aina ratsastajan taidoista, miten varuste vaikuttaa. Hevosella voi olla vaikka rautalankaa suussa, mutta jos ratsastajan ja hevosen suhde on kunnossa ja ratsastaja osaa käyttää apuja höyhenenkevyesti (oikeasti höyhenenkevyesti), voi kuolain olla tuottamatta kipua.

Mutta miksi valita kuolain, jos ilmankin pääsee? Kummanhan hevonen valitsisi, kuolaimen vai kuolaimettomuuden?

Tässä linkki hyvään kirjoitukseen.

http://elainkoulutus.wordpress.com/2010/02/11/kuolaimilla-vai-ilman/


Edit: Hyvä on, kevennys. Kikatuttaa :D

Lähdin lenkille etsimään mäkikuismaa - ja löysin pellollisen sen sisarlajiketta särmäkuismaa. Eiköhän sekin rohtona toimi, siis hyvästi ensi talven masennus! Muutakin löytyi, joten talvinen apteekki alkaa olla kunnossa. Nyt mie selätän nää jatkuvat antibioottikuurit, piste.