Tänään ennen psykan tuntii seisoin ruuhkaisella käytävällä. Ajattelin et: pakko päästä istuu, ku en jaksa seistä. Noh, käytävä oli siis ihan täynnä ja ihmettelin vähän ku siin keskel kaikkee oli tyhjä tuoli. Katoin sitä tuolii sillee vähän oudosti ja ajattelin et se on jotenki vaa likanen nii siks kukaa ei oo siihen istunu ja niin en myöskään istunut siihen. Kaikki oli hyvin kunnes sanoin ääneen et: haluun istuu! sitten mukava kaverini Milka sanoi: Sanna tos on tyhjä tuoli mee siihen! ja niin mä menin. Meni sekunti ku olin lattialla perseellää... se tuoli oli melkeen ehjä. SE OLI ANSA! ja MÄ sain kaiken kunnian nolata itteni kaikkien edessä! :) ja siinä sitten kaikki iloisesti nauro mulle yhteen ääneen :) onneks mäki nauroin mukana. huOH!
Niin. ja kaiken lisäks Milka väitti ettei tienny koko tuolin rikkonaisena olemisesta?
et hyvää ystävänpäivää teillekki!