Haluan madonreikiä ja teleportteja, kiitos. JA lonkeropornoa. Vihaan yli kaiken kävelemistä, koska en osaa rajoittaa vauhtiani, tai saati sitä mitä raahaan kaupasta majapaikkaani. Jossakin vaiheessa matkaa huomaa aina, että jalat alkavat kramppailemaan minua vastaan. Typerykset.
Iloisena sentään voin todeta, että tämä kevät ja muu paska on vihdoin täällä. Siitä merkkinä kusisateet ja huulieni rohtuminen. Aina sama homma kun ilma muuttuu; huuleni päättävät muutua verimössöksi ja isompien ruokakappaleiden suuhun ahtaminen on eräänlainen typerä itsekidutusmuoto.
Onneksi saa olutta.