Monesti olet vain kaatopaikka. Tai lähes aina. Monet vain kaataa ilolla kipua päällesi.
¨
No mitä sitten? No voisin vittu vaikka saada rahaa siitä sonnasta. Kysymys kuuluukin; saanko? No vittuentosiaan. Vaikka toisinaan haluaisin...
Meillä joillakin sattuu ja on kysymyksessä vain se, että miksi ja miten, tai vuoksi. Eikä usein syytä ole. Syyn nimi on inhimillisyys. Toisen(kin) olo JA viihtyvyys. Kärsimys on monesti vain epärelevantti sivutuote sellaiselle joka haluaa viihtyä. Joten uhrit koska ihmisyys. Ja joska ihmisyys niin uhrit. Eikä tarvitse edes nälkää, koska eläimiä olemme.
Miksi edes lopultaan monet raataa, treenaa? Perusajatuksena on vain olla parempi, ei saavuttaa edes. Olla jotakin jota EI voi saavuttaa? Rikkoa?
Onnellisuuteen sellainen ei käy. Onni on harmoniaa, lähestymistä ja ymmärtämisen taikaa.