Mulla ylitti tänään raja ihmisen kanssa, jota tähän mennessä olen kutsunut isäksi. En kestä sitä miten se huutaa mulle joka asiasta ja arvostelee mua. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvää. Olen pettymys sille. Me tapeltiin koko viikonloppu ja tajusin ettei se ihminen koskaan muutu. Se on itseään niin täynnä oleva snobi. Olen niin katkera ja vihainen. Tajusin myös, että suurinosa asioista jotka saa mut masentuu tai itkee kytkeytyy jotenkin siihen ihmiseen.
Tästä päivästä lähtien.... En aio käyttää enään nimitystä isä.
Hän on vain etunimensä mukaan Kaijus.