(välillä vajosi lattialle ja vaikutti siltä että olisi unessa mutta kun naksutin vähän niin likka pomppasi pystyyn, heilutti häntäänsä ja läähätteli, antoi rekisteriotettakin (= vas. tassu)) joten ell antoi toisenkin rauhoittavan jonka vaikutuksesta Nada vihdoin nukahti muutamien minuuttien päästä mun syliin.
Nostin lötkön Nadan pöydälle jolla ell ja avustajansa kävivät laittamassa kanyylin Nadalle ennen kuin toivat takaisin..
Kun olin nostanut Nadan pöydälle, se oli unessa kunnes ell lähti työntämään pöytää (jossa pyörät) pois mun luota.
Nada nousi vielä ylös pöydällä kun tuli hätä että mamma ei olekkaan ihan vieressä. Nada oli ollut jo hyvän aikaa taju veks kun se heräs koska en enää ollutkaan ihan vieressä vaan metrin päässä!
Ell pyysi että laitetaan vielä koppa Nadalle.
Nada oli sitkeä sissi ja ADHD loppuun asti.
Kun Nada tuotiin takaisin huoneeseen kanyylin laiton jälkeen, se oli rauhallisen näköinen ja unessa.
Nada sai lopetusaineet suoneensa n.klo. 13:50. Sydämen ääniä ei kuulunut enää 13:55.
Nada nukkuin pois nopeasti ja rauhallisesti.
Itkin, toivotin hyvää matkaa ja rapsuttelin Nadaa vielä muutaman minuutin.
Nada ei reagoinut enää ääniin.. kutsuihin..
Pieni lähti matkalleen.Nyt mun pieni hermoraunio on turvassa. Nada pääsi lepäämään vihdoin!
Lepää rauhassa Nada! Olet rakas!
_________________________________________
Nadalle http://youtube.com/watch?v=zekAIixEzD0
_________________________________________
Ja miksi:
Lyhyesti.. Nada ei osannut rauhoittua. Ei nukkunut öisin!
Stressasi kaikesta. Pureskeli tavaroita ja jos ei muuta ollut niin repi turkkiaan.
Ei keskittynyt mihinkään pientä hetkeä pidempään. Pelkäsi tuttujakin ihmisiä jollen mä ollut läsnä.
Lapsia pelkäsi kuollakseen ja rapussa nappasikin lasta, onneksi sillä kertaa oli koppa päässä.
Ei malttanut ulkona tehdä hätiään kuten ennen.
Meni koko ajan pahempaan suuntaan ja unettomuus näkyi koirasta
selvänä fyysisenä pahoinvointina! Nada laihtui silmissä! Apua ei saatu.
Yksi likka kyllä intti että hän voi ottaa Nadan että Nada saisi vielä
mahdollisuuden ja että jos ei toimi niin hän hoitaa piikit ja muut.
Jos Nada ei tottunut muutamassa kuukaudessa saman katon alla olevaan ihmiseen
ilman että mä olin läsnä, niin miten paljon suurempi stressi sille olisi ollut se että mä lähetän
sen pois, jollekkin täysin ventovieraalle ja siellä Nada olis ollut täysin ilman mun tukea.
Muhun se kuitenkin aina turvautui.
Eli ennen sitä väistämätöntä piikkiä Nada olis joutunut stressaamaan entistä enemmän!!!
Tätä ei likka tajunnut vaan inttämällä intti. Toivottavasti tajuaa joskus!!
Nadalla myös suvussa vastaavia tapauksia. Arkoja, epäluuloisia, pelkopurijoita ym.
Ulkona Nada oli ok tietyissä tilanteissa ja paikoissa. Moni näkikin Nadan normaalina
vilkkaana nuorena koirana jolta se ulkona päiväsaikaan vaikutti.
Mitä nyt loppuaikana sekin muuttui suorastaan
hysteeriseksi vilkkaudeksi.
Nadalla on nyt parempi olla.
Nadan tehtävä tässä elämässä oli tehty.
Nada on nyt vapaa!