IRC-Galleria

Kopsattua:

"Lainaus Katariina Mäen seminaariraportista:

Nykypäivän koiranjalostuksessa suurimpana ongelmana ovat koiranäyttelyt. Näyttelyissä palkitaan äärityypin yksilöitä, jollaisia kasvattajat sitten yrittävät tuottaa menestyäkseen näyttelyissä. Jos ihminen olisi yhtä epämuodostunut kuin vaikkapa englanninbulldoggi, häntä varmasti katsottaisiin hyvin säälien. Tuleva pennunostaja menee näyttelyihin katsomaan koiria ja haluaa tietysti kennelliiton arvostaman ja korkeasti palkitseman näyttelyvoittajan pennun. Kennelliitot järjestävät näyttelyitä, kirjoittavat niistä lehdissään ja arvostavat näyttelyissä menestyviä. Kasvattajat ja pennunostajat toimivat sen mukaan. Näyttelyt ovat usein ainoa tietolähde, mikä koirista on saatavissa. Koiramaailmassa on ikään kuin olemassa sytyttäjiä ja sammuttajia. Sytyttäjiä ovat koiranäyttelyt - sammuttajia terveysjalostusohjelmat. On pysäytettävä ne, joilla on bensa ja tulitikut.

Koiranomistajalle on hyvin tärkeää oman koiransa yksilöllisyys. Silti kasvattajat pyrkivät yhtenäiseen, näyttelyissä menestyvään tyyppiin. Kysyntä ei loppujen lopuksi vastaa tarjontaa. 1900-luvulla rotupuhtaus oli tärkeä ja arvostettu asia, teollistumisen ja edullisen massatuotannon aikana standardisointia ihailtiin. Se, joka osaa standardisoida, on taitava pystyessään tuottamaan tasalaatuista tuotetta - ja kasvattajat haluavat olla taitavia.

Luonnossa ketut ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Hirvet ovat keskenään samankaltaisia. Luonto on muokannut lajiyksilöt keskenään samanlaisiksi miljoonien vuosien aikana. Koirankasvattajat sen sijaan kuvittelevat pystyvänsä tähän muutamassa kymmenessä vuodessa. Koiran elimistö ei kuitenkaan pysty kehittymään samalla nopeudella kuin ulkomuoto kehittyy: esimerkiksi lyttykuonoisten koirien kuonon sisärakenne ei ole pystynyt sopeutumaan muutokseen yhtä nopeasti kuin ulko-osat, ja seurauksena on hengitysvaikeuksia.

Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan täällä: http://www.koiranjalostus.fi/PES.html

Nykytilanteen valossa näyttää siltä, että kasvattajien tulisi pyrkiä yhteistyöhön, avata rotukirjoja ja lopettaa tiukkapipoinen väri- ja rotunatseilu. Rodunomaisuudesta voi joutua tinkimään terveyden ja käyttöominaisuuksien edessä.

Harmittavan monet viitsivät vedota siihen, että ongelma olisi vain yleisesti sairaiksi katsotuissa roduissa, kuten vaikkapa englanninbulldoggissa. Sen perusteella voidaan sitten surutta jatkaa vanhaa toimintalinjaa, jossa tuomareita aina pidetään jonain koiranjalostuksen pioneereina - hekin saattavat olla vain tapojensa orjia. Rotumääritelmät kun eivät ole mitään taivaalta tipahtaneita, sitovia velvoitteita pitää rotu tietynlaisena. Niissäkin saattaa olla aikalaisten tekemiä virheitä, joiden satoa sitten korjataan myöhemmin sairaiden koirien muodossa. Niihin kannattaa siis suhtautua kriittisesti ja kukapa muu sitä rodun kehitystä terveempään suuntaan veisi kuin harrastajat itse?

Toinen kattava artikkeli aiheesta täällä:
http://www.koiranjalostus.fi/Nicholas.html"