Innostuin kun ukkonen PAMAHTI ihan päällä!
Lähdin koirien kanssa ulos sateeseen ja kivaa oli!
Takaisintulomatkalla Läski rupes kyttäämään metsää ja polkua kohti mihin oltiin matkalla.
Syykin selvisi kun sieltä ilmestyi valloittavan kaunis käyttölinjainen nuori husky narttu.
Sen takaa tuli hassun näköinen harmaa-valkoinen parrakas takkuisen näköinen seropi uros.
Husky pakeni uroksen taakse ja uros pysähtyi. Odottelin hetken että omistaja huomaisi
meidät ja ottaisi koiransa kiinni. Kukaan ei kuitenkaan seurannut koiria.
Aloin höpöttelemään koirille iloisesti ja ne lähestyivät meitä. Siinä sitten tutustuttiin niihin
ja jatkettiin matkaa koirat kintereillä. Sain uroksen Läskin hihnaan mutta narttu pysytteli etäämmällä.
Käveltiin kotia kohti ja samalla suunnittelin mitä tehdä.
Husky jäi n.100m päähän meidän talosta ja katosi pensaikkoon.
Soitin NOSille ja sain apua. Läski ja Tyty NOSin pakuun ja huskya metsästämään seropi mukana.
Husky löytyikin vähän matkan päästä muttei tullut tareeksi lähelle jotta sen olisi saanut kiinni.
Väsytystaktiikallakaan (eli jäätiin istumaan paikoillemme) se ei jäänyt luokse vaan jatkoi matkaansa.
Se selittyy myöhemmin! ;)
Lähdettiin siitä sitten etsimään varautunutta narttua uusi idea mielessä; Oltaisiin houkuteltu se seropin
ja mun perässä jonkun kerrostalon rappukäytävään ja NOS olis lämässyt ulko-oven kiinni nartun perässä.
No, eipä loistokas juoni onnistunut kun narttu katosi jälkiä jättämättä.
Seropi sai siinä sitten liikuntaa kun käveltiin sen kanssa pitkin Keravaa. :D
Kulki poika muuten hienosti hihnassa sen suuuremmin kiskomatta. Ahneelta vaikutti kun koitti dyykata
yhtä grillipaikkaa. Yhdelle koiralle mölysi vähän hihnassa. Ei silti epäsosiaalinen kun Pojunkin kanssa tuli
loistavasti juttuun! :) Hienoja miehiä!<3
Luovutettiin sitten etsinnöissä kun homma ei edistynyt. Käytiin autolla tekemässä vaihto, eli Läski ja
Tyty ulos, seropi sisään. Vein omat neekerit himaan. Päätettiin lähteä kuskaamaan seropia löytöeläintaloon.
A. Juppi kun ei vastannut puhelimeen niin päätettiin lähteä ajamaan kohti Kennel Juppsguardin tiloja
Järvenpäähän. Heillä siis koirahoitola, löytöeläintalo ja toki omia maremmoja ja ongelmakoirakoulutusta.
Portilla oli teksti jossa kehoitettiin pysymään ulkopuolella mikäli portti on kiinni.
Portti oli kiinni ja nöyrästi toimimme ohjeiden mukaan. Alueella kun oli suuria laumanvartijoita työssään! ;)
Portissa oli myös kyltti jossa luki että jos on löytöeläimestä kyse niin numeroon ******* voi soittaa.
Soitin siihen ja hetken kuluttua E. Juppi saapui portille ja kertoi että koiran perään oli jo kyselty ja
että se oli karannut ihan meidän läheltä ja että koiran nimi oli Karu.
Juppi antoi numeron johon sitten matkalta soitin ja kysyin mihin Karun voi palauttaa?
Emäntä puhelimessa oli onnesta soikeana ja vähän aikaa ihQteltuaan sai kerrottua mihin koiran voi tuoda.
Emäntä kertoi että Karun entinen isäntä oli kuollut joulukuussa, entinen emäntä riistänyt oman henkensä
maaliskuussa ja siitä eteenpäin Karulla oli ollut ympäri Keravaa neljä eri laumaa ja eri kotia ja nykyinen
emäntä oli saanut Karun EILEN. Karulla ei siis ollut vielä kotia ja laumaa mihin se tietäisi kuuluvansa.
Huskynarttu oli ilmeisesti jäänyt odottamaan Karua hetkeksi lähistölle ja vissiin yrittänyt johdattaa sen kotiin
kun taas tapasivat. Karu vaan sosiaalisena oli antanut kiinni vieraalle ihmiselle eikä siten päässyt seuraamaan
narttua. Narttu siis palasi kotiin itse. Ja kuulemma sitä isoa jysäystä olivat pelästyneet.. EN IHMETTELE!!!
^Nopea kyhäys miltä Karu näyttää.. ETÄISESTI!! <xD>
Ei siis yhtään noin ruma.. Harmi etten saanut siitä oikeeta kuvaa..
Hauskan näköinen piski!<3
Mitähän karkulaisia huomenna tulee vastaan?
Tätä karkukoirien metsästystä harrastin pienenä usein!! :D
