IRC-Galleria

Olipa kerran ihminen, jota arvostin.
Sitten ihminen muuttui.
Värjäsi hiukset ja sitten se otti ykkösellä koko pullon kurkusta alas.
Sanoin silloin heihei arvostukselle,
toivon, että hän teki samoin.
Loppu.

Olipa kerran ihminen, jota arvostin.
Sitten ihminen muuttui.
Vaihtoi tyyliä ja lopetti puhumisen.
Silloin sanoin heihei arvostukselle, ja olin vihainen.
Hän ei vastannut.
Eräänä päivänä, hän vastasi.
Arvostus nousi lähelle entistä tasoa.
Alku.

Olipa kerran ihminen, jota arvostin.
Sitten ihminen muuttui.
Kertoi ettei voi puhua pahasta olostaan, ja siksi päättää juoda sen pois,
tietäen, että se pahaolo on siellä vielä huomenna.
Silloin minulle tuli oksettava olo ihmisen tyhmyydestä ja sanoin arvostukselle heihei.
Toivon, että hän tajuaisi säälittävyytensä ja tyhmyytensä.
Loppu.

Olipa kerran ihminen, jota arvostin.
Sitten ihminen muuttui.
Sanoi, että matkin häntä ja olen ärsyttävä.
Silloin sanoin heihei arvostukselle, loukkaannuin, ärsyynnyin.
Muutos tapahtui hänen elämässään, päätin puhua.
Ei muista enää, että hän minua haukkui.
Alkuko?

Olipa kerran ihminen, joka olin minä.
Sitten ihminen muuttui.
Arvostus katosi ja mieliala vaihteli.
Kaikki ärsytti.
Tuntui välillä ylitsepääsemättömältä.
Sanoin jo pienenä heihei kaikelle itseni arvostukselle,
toivon, että voisin ehkä joskus saada sen takaisin.
Loppuko?