IRC-Galleria

Tossa noin imuroin ja kuuntelin musiikkia. Diabloa ja nupit kaakossa tietty. Ikkunan avasin huoneesta ja menin suihkuun. Tuossa tunnin verran yhteensä jauhanut täysillä nuo stereot. :D

Ohhoijaa... Miten taas voikaan olla niin ahdistava päivä? Eilen ja tänään niin kiireisiä päiviä, että tuli perseen alla pitäisi koko ajan juosta. Ja henkisellä tasolla ei pysy lähelläkään, missä mennään. Ja silti mä vain odotan, odotan sitä yhtä. Pontus, tulisit jo Suomeen.
Oikeasti, ihan C8 näistä parista päivästä...
Tänään taas pitäisi illalla mennä Turkuun. Tosin ihan mukavaa tulossa, kun Akin näkee, mutta joo. Vituttaa, kun huomenna on töitä niin pitää sitä aikaa katsella koko ajan... No... Jos ensi viikolla sitten saisi ottaa IHAN rauhallisesti. Tämä loppuviikko näköjään, kun on ihmeen buukattu. Mä en oikeasti ole näin suosittu! :D

Jopas taas mennään niin ettei perässä pysy...

Anteeksiantaminen on taito, unohtaminen on lahja. Kumpaakaan ei saa noin vain. Ne on ansaittava...

Voi, että sentään... Tänään on sitten viimeinen työpäivä. Vähän haikea mieli. Kuitenkin sellaista hommaa, mitä tykkäisin tehdä ja työkaverit vallan mainioita tyyppejä. Joskus hyväkin loppuu...
No onpahan vähän sentään jotain loman näköistä, kun seuraava duuni alkaa vasta kunnolla heinäkuussa. Mutta joo... Pitää tästä lähteä menemään töihin - viimeistä kertaa. Haikeaa :/

Unohdin vallan täysin. P, P ja P... Ihanaa, että viestit löysi perille. Heti, kun sun työt antaa periksi... Pusuja ja kiisseleitä ^^

Ihminen on erehtyväinen. Joskus se ensivaikutelma saattaa olla todella TODELLA väärä... Niinhän se on, että kolmas kerta toden sanoo.

Vittu, mitä porukkaa maa oikeasti pitää sisällään. Pitäis ekoista kerroista uskoa, että jotkut on mulkkuja. Sinisilmäisyydessään sitä uskoo ihmisistä aina hyvää, mutta aina saa kärsiä.