Perin juurin maskuliinista Otossa on siltikin se, että kun kieltäytyy olemasta antelias, hän vain vaikenee kuin muuri. Ei valittele päänsärkyjä, ei vinku; Syyn kieltäytymiseen saattaa kyllä sylkäistä päin näköä, mutta kyllähän minun jo pitäisi tietää, ettei kuulu ylitellä rajoja... Ollaan Oton kanssa jo tunnettu kuitenkin aika kauan ja hän on aina ollut hyvin avoin menoistaan ja tuloistaan, eli ei käy valittaminen. Kerran yksi eukko koetti päästä osingoille MINUN Otostani, mutta ei sitten osannut näppäillä oikeista nappuloista ja niin Otto jätti mokoman eukon puille paljaille...
Visa on meikäläiselle uudempi tuttavuus, eikä meidän välille varmaan koskaan kehkeydy sellaista lämpöä, kuin Oton kanssa, mutta täytyy myöntää että Visan kyydissä on ollut aikamoista...
Pelkäänpä vaan, että tämän hulivilin kanssa minä saan maksaa viulut ja korkojen kera, mutta ainakin on ollut hauskaa niin kauan kuin sitä kestää, vai mitä?Oton kanssa tuo "kokemus tuo varmuutta", mutta luulenpa että Visa lennähtää apuun, jos tulee tiukka paikka. Taidan siis pitää molemmat.
