Paras lopettaa silloin, kun on kivointa. Vaikka olisin voinut viettää juhannusta vielä viikon. Taitaa olla turha mainita, että oli parasta, ja paras juhannus ikinä. Miten tästä voi saada vielä paremman? Erilaisen kyllä, mutta jotta paremman, se on vaikea tehtävä. Jäi vaan niin hyvä fiilis. Ja niin ikävä. Ja on jo keskiviikko, ja olen edelleen henkisesti siellä.
Aika vaan kuluu ja kuluu. Kesäkuu on ohi kohta. Sitten on heinäkuu. Ja sekin on ohi kohta? Ei, ei mietitä sitä. Maanantaina kuitenkin Kyprokselle, aika pysähtyköön siellä. Ja sitten mökkiä mökin perään. En tykkää stadista enkä haluu olla täällä. Poispois <3
Ja sitten tulee syksy. Ja mitä sitten tapahtuu? Ekaa kertaa elämässäni elän tietämättäni mitä välttämättä viikonkaan päästä tapahtuu. Tää on hassua, uutta. Mutta tää on pirun jännää. Valmiiksisuunniteltuelämä käy pitkän päälle tympeeksi. Rupeen pikku hiljaa taas ymmärtämään, että hei, mä elän!
Kesä 2004 oli siihen mennessä paras. Mahtava. Loistava. Sen perään itki vielä lokakuussa. Kesä 2005 oli aika tasapaksu ja mitäänsanomaton. No okei, oli siellä muutama hyvä juttu. Tai no ainakin yks tosi hyvä. Mut se oli vaan sellanen välitila, kun ei ollu vielä 18 ja ties, että syksyllä starttaa vika vuosi. Mutta nytten. Kesä 2006. Paras Kesä -pysti saattaa todella langeta. Mutta sen me näemme vasta kun kesä on ohi. Ja siihenhän on aikaa. ;)
Yea-ea-ea-ah, yea-ea, I feel hardcore
yea-ea-ea-ah, yea-ea, always hardcore