IRC-Galleria

Tosijaa, varmaamp ol joku pyhä henki minuu koskettanu ko alko haastihalut haleta ja aloimp murtehil haastella!
(Saapkii ol sit viimone kerta ko mie syöm ruokaa sellasennaas kattomat)

Typpipakastettuja ihosyövänpesäkkeitä ja maatalousyrittäjien sukupuolenvaihdoseläkkeitä. Mikä eriskummallinen aloitus päivälle.

On hyvä osata sanoa asiat oikein. "Tämä ei ole ryysimistä, vaan hyvien paikkojen tavoittelua epäsuotuisissa olosuhteissa."


Ei saa nauraa. Oli vain sattumaa, että makasin pöydän alla juuri silloin kun joulupukki tuli. En ehdi puhua siitä. Muistin juuri sen tunteen, jota tunsin viime keväänä. Yritän saada sen kiinni. Lähden yrittämään.

Respect and gin tonic, please.

Rukoukseen kerätään kasa sanoja. Järjestys on tärkeä. Muoto myös. Kuin myös käsienkin asento. Koko paska kuorrutetaan vaaleanpunaisella aamenella. Sen jälkeen se heitetään mahdollisimman koskealle ilmaan ja toivotaan, että se saavuttaa Herran ja kiiruhdetaan äkkiä pois, ettei vaan nähdä sitä, kuinka koko komeus lätsähtää takaisin asvaltille.

Joulun menu: vihapullia ja kriisipuuroa.

Huh. Maailmassa on hirveästi asioita, joihin en ole syyllinen.

On kohtuullisen jännä tilanne, kun rauhassa aamupalapöydässä katselee ulos ikkunasta ja näkee traktorin keulimassa naapuripellolla. Siinä voi vaan kakoa estääkseen kahvia menemästä väärään kurkkuun ja todeta, että naapurin maanviljelijäpojalla on todellakin hauskaa.

Joku voi aamun ruuhkabussissa ajatella elämänsä tärkeimpiä ajatuksia.

Minulla on joka hetki sellainen tunne, etten kuulu tänne. Koko ajan nipistää sellainen ajatus, että alkuperäni on jossakin muualla - kuten Marsissa. Maan tuulet ja vesistöt eivät ole minua varten, vaan esi-isieni uljas punainen planeetta. Vaikka esi-isäbakteerini lensivät jo kauan sitten tänne Maahan, veri vetää Marsiin. Mitä on tehtävissä?