IRC-Galleria

Niinpä ja näinpä.



Juuur himaan mökiltä saavuttiin
Mökiltä jossa makkarat paistettiin
Ja uitiin
Ja sillee.
...Runosuonta vetää.





Dodaaaa... Hold your color? Miksi kysymys? Tosiaan, vastaus on ainakin että se kuulosti kivalta. Niimpäniin. ^^
Se ei viittaa rusketukseen, eihän? Se viittaa biisin nimeen. Tosin biisissä se on monikko. Colors. Ja onko jopa brittienkkua, Colours? ... I don't know.



Tätä se teettää kun erakoituu mökillä. Joskus se on vaikeeta.

Kuulin tol matkal nyt vasta siitä Keravan jutusta. Mua surettaa, että sen tytön piti kuolla. Tuon murhaajan osittain tunnen ja olen sen kanssa jutellut, tosin monta vuotta sitten. Enpä uskonut että se tuollaista menee tekemään.
Osanotot sen tytön puolesta. Nuorilla on vielä elämä edessä, ja näin aikasin jos joutuu lähteä... No, se on väärin. Epäreilua ja väärin... Ja surullista.




Mökkihöperöidyinköhän (kiva sana) mä tuolla?
Jjaa.. Muttaah pakko sanoo että pirun ikävä oli kavereit. :>


~
Adiosss. Tai jotain sinnepäin.

"Väsyttää. Angst.
Ehkä kipeeki. Angst.
Söin tänään liikaa konfisherkkuja. Angst.
No angst.
Joo.
Thö end."



Eilisen ALKUILLAN fiilikset. Kirjotin tota eilen tänne päeväkirjaan mut jjoo. Kesken angstiraapustelun rupesin nauramaan ja lopulta päädyin pyyhkimään koko jutun. Koko kirjotuksen heitin siis perseeseen, mutta ton alun säilytin. Why? Hha. Just because.


Juttelinpas eilen erään merkittävän henkilön kanssa. Ei siis yleisellä tasolla merkittävän, vaan mulle merkittävän. Oon oppinu siltä paljon ja noin vaan se taas eilen loksautti mun elämässä samalla kertaa aika monta palasta paikoilleen. Ihmeellinen tyyppi, todella. Kiitos kaikesta. (:




Sen keskustelun jälkeen olin taas tosiaan hyvällä tuulella. Taijoo, mitä nyt väsytti ihan perkeleesti, etten jopa sanois. Tajuuhan sen, koko päivä kierrelty pikkusten juhlissa laulamassa. Sinänsä ei mikään suuri homma, mutta jalassa oli sellaset tappokorkkarit että geez. Yhessä vaiheessa mun varpaat puutu ku veri lakkas kiertämästä. Taisin pistää ne vähän liian kireelle.
SEN LISÄKS nuo isostoverit tykkää kovasti huvitella mun kustannuksella. Voitte vaan kuvitella. :'P




Personal feeeeelings; mä tunnen muutoksen tuulen. Jostain se tulee, jonneki se menee, ja musta tuntuu että mä oon melkein sen keskipisteessä. Voimakkaimmassa virrassa. Tunsin näin kaks kertaa aikasemminki... Ja se on tosiaan sitä käsinkosketeltavaa aikaa, jona tietää ja tuntee, miten kaikki muuttuu, vaihtuu. Ja mikä parasta... Se on mun tapauksessa aina positiivista. Johtuuko asenteesta? Ehkä.

Yleismieli on tärkeä. Ja siis asenne. Jos se on rautaa, sitä on moraalitki. Ja jos moraalit on kunnossa, on elämäki. Jotenki näinhän se menee. Sanon vaan en kysy.






Kiitos jälleen lukemisesta. Mii loves Juu. By for now.

Maisemissa seurrraavan kerrran torrrstaina.
~


Nägy.<3

Vierastaa himaa, vierastaa omaa perhettä... Ja miten kaikki on seurausta siit lyhyestä viikon pitusesta ajanjaksosta, mitä mä en koskaan tuu unohtamaan.




Oli jotain niiin muikeeta<3
Isostelu on hauskaa. Siis ihan hirveen hauskaa. Parasta. Jey~
Eniten on kuitenki ikävä porukkaa.

On niiiiin paljon juttuu mut niin vähän sellasta mitä voi tänne ees pistää :'D
Isosten väliset insidet oli kyl thö best.<3
Sain oman raamatunkohdanki. Kiitos Cami :DD


"Tyhmyys. Tuo häikäilemätön nainen, joka pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään."



... :D
"Kai sä nyt Iida ymmärrät ettei toi oo mitään imartelua?"

:''D Joo. EI haittaa.<3 Oma raamatunkohta on aina oma raamatunkohta ;D



Ja sit tää Konemetsä-Ilosaari-Ankkarock -juttu... Haaahh. :D Kaks nauraa ja muut kattoo kieroon.





Jokatapauksessa. KIITOSkaikille<33
Harmi että jengi asuu niin hajanaisesti ympäri Tuusulaa... Mut hei, konfikses nähään.


Ippu kuittaa. Thanks<3
Olette ihania.

Tällänen oli suunnitteilla.
Esimerkiks. Tästä on kyllä monia mahdollisia variaatioita.. Kattoo mikä tehään sitte ku tehään ;)






Kaks kaverusta menee junaan. (Junan oltava suhteellisen täynnä, niin että ovivälikössä on porukkaa)

Ovat hetken hiljaa. Toinen sanoo pian:

"Muistaksä ku me oltiin sillon meillä ja mul oli se karkkipussi?"
"Ööö, siis millon?"
"No oliks se ny lauantai tai joku"
"Aaa, jooo, kai...?"
"Niin, ni ku mähä annoin sulle siitä karkkipussista ja sanoin et ota vaikka kaks"
"Nii...?"
"Ni sä otit kolme."
"Enhä?" *naurahtaa*
"Otithan" *sanoo hiukan kovempaan ääneen*
"Ainii joo, otin, onks sillä niin väliä?" *jatkaa naurahtaen*
"Noni. Aina sä teet noin"
"Miten?" *hymy hyytyy*
"Sä et koskaan ajattele oikeesti miltä musta tuntuu ku sä teet noin"
"Siis mitä--"
"Tajuutko sä oikeesti miten paljon tää asia on vaivannu mua?"

jne jne. Juttu paisuu ja jossain vaiheessa voi tivaajalle tulla jopa kyyneleet silmiin (lopussa). Jos näin, hän katsoo maahan ja niiskaisee aina välillä tmv.


Molemmat ovat hiljaa. Hetken päästä repeävät ja toinen toteaa: "Mieti jos olis tollanen tilanne"
Poistuvat junasta ja jättävät jälkeensä hiljaisuuden?





Ulkopuolisten ilmeet.....
Sitä varten tarvitaan mukaan myös kuvaaja :D Ja ehkä sitten youtubeen. Ilmotan, jos se joskus pääsee sinne asti :D Wish us luck!

" We don't suit each other...

Like kissing with these clattering glasses...
We don't match.


...

Forget it. This kind of thing.
There are as many girls as grains of sand on a beach that will sleep with me,

so why her?



Is it...
Because I want more than sex?


I want to walk with her hand on my arm.

I want to hold her thin waist.

Watch movies together.

I want to shop together.

Those boring coffeeshops would be bearable if she were with me.




...Love? "

Vaikka väsyttää ja väsyttää niin paljon. Onneks kello tulee jo kymmenen voin kupsahtaa sänkyyn ja päästä jopa ylös virkeänä huomenna! Sillon.. Puoli kahdeksan?



Tyhjä pää. Ei oo mitään viisaita sanoja tai yleisesti edes mitään hyvää sanottavaa, sorry. Pari päivää on tehny mieli jatkaa yhtä epäonnistunutta tarinaa.. Jos jaksaisin joskus jatkaakin sitä, pääsisin toteuttamaan siinä yhen dramaattisen kohdan. Jos se joskus valmistuu.......

...Ehkä mää pistän sen kohdan tänne. Juhlistukseksi~




No keksinhän mä jotain.
Nyt tuntuu taas että elämä on jollain tapaa parempaan suuntaan. Ehkä se on tää ku kesän kuumuus alkaa vihdoin tuntua jossain. Tai.. "Kuumuus". No. Onhan tää jotain, JOTAIN- ja siihen on tyydyttävä.

Olet palanut tähti taivaalla
Olet kuivuus joen uomaan
Olet liian kaunis kaipaamaan
Silti kelvoton kauneutta luomaan

Olet hiljainen rukous tyhjyyteen
Olet onnettomuus kohtalon kirjassa
Olet tuhka tummassa hiilloksessa
Särö vahvimmassa sillassa

Olet musiikki hautajaisissa
Olet jäävuori pakkasessa
Olet tuomioni, suruni, pelkoni
Olet myrkkyä rakkaudessa.




Olet minä.

Mä oon huomannu, että ihmisiä, joilla on vahvat mielipiteet, pidetään ylimielisinä.
Aika perseestä, koska ei se oo sitä.


Mä kuvailisin sitä niin, että sitä on päätyny omassa päässään johonki tiettyyn mielipiteeseen, jonka huomaa olevan just sitä itteään ja tuntee, että se on asia, jolla on merkitystä. Ja tietenki sillon ihminen haluaa tuoda sen julki. TIETENKIN.


Se ei oo ylimielisyyttä.


Mun tapauksessa.. No. Mä vaan oon puhelias. ^^ Ja kun kirjottelen näitä tänne... Ajattelen joidenki juttujen kohalla, että kehtaako... Mutta sitte. Tulee se yksinkertanen ajatus päähän. En mä ketään yritä loukata enkä halua tehä niin, ja pahottelen jos näin on käyny. (Mielipidekirjotukset kun on aina vähän sellanen juttu- mutta ne onki MIELIPIDEkirjoituksia.)

Niin. Eli se yksinkertanen juttu.
Tästä on muuten hyötyä monessa.



"Mitä mulla on menetettävää?"


(;

From my mouth. Though I don't think I'm the only one who's figured this out.




Älkää rakastako sitä, mitä ihminen on ulkoisesti, vaan sitä, mitä hän on sisältä. Sillä kauneimmatkin kukkaset kuihtuvat joskus...

...Mutta sisin pysyy samana.









Tähän vielä. Varmasti monia nuoria rajottaa rakkaudessa se, miltä toinen näyttää. Mutta miettikää nyt. Kukaan ei oo täydellinen. Kyllä sitä toista oppii rakastamaan ihan kaikkeudessaan, vikojakin. SE on sitä oikeeta rakkautta. Älkää nyt jumalauta menkö siihen, että pönkitätte omaa egoanne sillä tyttö-/poikaystävällänne. Toivottavasti tollasta ei tapahdu. Ja Muutenki.

Mitä väliä on omenalla, joka pinnalta kiiltää mutta on sisältä mätä?



Niin se menee ja te tiedätte sen.

Pärnun hiekkarannat on Viron hienoimmat. ("Viron, öö?") Mut hei. Se on oikeesti hieno mesta. Tosin tää Itämeren "puhdas vesi" oli ihan just sen väristä ku vois kuvitellaki. Kai sitä pitää siis lähtee Välimerelle löytääkseen kunnollista ja kirkasta merivettä.

Selvästi tuli pientä relaxingia tuol. Nyt jaksaa taas tätä Suomen niinkutsuttua KESÄÄ. (Tääl on kuulemma satanu?)
Okeii, Pärnussaki sato. Mut. Eisemitään! Koskaolen optimisti. Niin ei se mitään. Shoppaillessa se aika kuluu yhtä mukavasti... Ja ulkoilla sitä pystyy pilviselläki. (Tiedän, luitte "pilvessäkin")

Sitte vielä ku naapurimökit miehittää suomalainen jalkapallopoppoo.. Hhah. :D "Vittu!!" "Mä meen eka suihkuun!!"


Niin. Kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa vaikka lähettäis Afrikkaan.




Tooodella outoo (vaikkaki loogista) oli se, että ne virolaiset todellaki osas suomea. Ja sitä ku ei ihan käsittäny, niin yrittää niille sopertaa jotain eestiä ja ne vastaa puhumalla suomea ja sitte... sitä tuntee olonsa vähän tyhmäks.


(Tosin on aina yhtä hauskaa testata niiden kielituntemusta enkussa. Me soomalaiset taidetaan viedä siinäki muita kuus-nolla, vai?)
((Enkusta puheenollen, syksyllä Lontooseen<33 Te ette oikeesti tiedä miten odotan sitä. Se on paikka missä oon jo kauan halunnu käydä... Enkkua enkkua enkkua enkkua ja enkkua, siellä saa puhua enkkua ja todellakin, ne kaikki ymmärtää (tottakai ne ymmärtää) joten ymmärrys on kaksipuolista ja ah, hankin paljon brittituttuja ja ah, siitä tulee jotain YYBERIÄ<3))