IRC-Galleria

Huomenta, ihmiset. On ilta.

Tämänhetkisiin tehtäviini kuuluisi yhtä jos toista.
Motivaatio on kovin alhaalla, puhumattakaan huomattavasti mielenkiintoisempien juttujen määrästä.
Kirjoitan hyvin muodollista kirjakieltä syystä, jota en tunnista.
Kello tikittää. Yksi Hustle-jakso on katsomatta ja kymmenen potenssiin kymmenen muuta välilehteä.
Tunnit loppuvat kesken päivä toisensa jälkeen.
Kiireistä aikaa, ihmiset.

On ilta ja ulkona hämärää.

Joker no, joker no more

VALOKUVAAJA
[ ] omistan puolijärkkärin/järkkärin
[ ] kuvailen muutaki ku itteeni
[ ] haluan joskus tienata leipäni kuvaamisella
[ ] olen kiinnostunut aiheesta
[ ] luen usein valo-ja digikuvausfoorumeita
[ ] tietokoneeltani löytyy satoja kuvia


"VALOKUVAAJA"
[ ] kuvaan pelkästään itteeni
[ ] iskä ostaa Nikonin
[ ] vaik en osaakaan kuvata sillä
[ ] kamera on aina ihan paskana
[ ] ja näyttö täynnä sormenjälkiä
[ ] mikä vitun objektiivi

"...ja näin niin siin tieltä meni ohi auto no ei se mitään ja eikä se yhtään edes haitannut VIELLÄ!
kun sitten auto pysähteli joka talon kohtaan ja me pelästyttii aika paljon 8D
No vietiin pyörä pois ja lähettiin menee sinne suuntaa ihan vaa huviks no sitten autin kohdalla
katsottiin autoo hyi me pelästyttii niin kauheesti!

Taka penkille oltiin laitettu nukke turvavöihin! sillä oli peruukki ja katto alas sit suu auki!!!
sit se kuski (mies) sammutti valot kun oli varmaan huomannu et katotiin sinne autoon!
No sitten kun oltiin ihan kauhusta ihan sekasin mut ei ny ihan nii sekasin käveltii 5m ja sitten heti auton jälkeen puskasta hyppäs 2 purevaa koiraa (tallin koirat)
vähän me juostiin pakoo ja kiljuttii!
Samalla reisulla saatiin herätettyä meidän naapurit aika moneen pimeeseen taloon sytty valot 8D
Että sillee kyl oltiin ihan sillee et ei apua!"

"Oma kokemukseni nimittäin osoittaa, että suomalaiset ovat ujoja
eikä yleensä ilmaise mielipiteitään noin vain. Etenkään kenellekään tuntemattomalle.
He ehkä saattavat katsoa hieman uteliaisuuttaan kiinalaista tyttöä
tankkaamassa kehä kolmosen ulkopuolella, mutta he eivät koskaan sano mitään.
Naapurit eivät moikkaa, myyjät eivät katso silmiin,
kaduilla kukaan ei hymyile ja lapset eivät voi olla tuijottamatta."

Tuntuu ihan friikiltä.
Niin, arvatkaa.



Oon ihan jotain



Nukuin 18 tuntia
Ja olin niin kummallisessa tilassa
Että piti mennä hyppelemään ulos hankeen paljain varpain että heräs vähäsen
Ja piti juoda kylmää kokista, kunnon hiilihappoja.


Mä oon kai sitte tulossa hulluks.
Koneki alkaa toimia jo itekseen, kummaa.


Yks sama kappale pyörii yhä uudestaan ja uudestaan.
Jotenki kun pystyn kuuntelemaan musaa, voin taas hengittää
Se on jännä, miten varsinki sellaset biisit, joista pidin Joskus ihan hirveesti, vaikuttaa mun nyt niitä kuunnellessa niin vahvasti, että tulee sellanen olo, että nyt kaiken vois pistää kirjallisena vaikka kaikkien ihmisten silmille.
Tuli vaan sellanen fiilis että piti raportoida.
Eikä yks tai kaks ihmistä riittänyt.





Outoa.

Koeviikosta ei vaan tule mitään koska mun ajatukset ei tuu pysymään kasassa.
"Ei niin millään muotoa."


Niinhän joku sanoiki joskus jossain... en vaan muista kuka.

The show went well!
But I FORGOT to take the group-pic!
*cry*

You know the thing when you kinda wait for something
really hard
and then, when you get it
You're like
"Okay. That's nice. Yep. What's for dinner?"



That happens a lot (to me).

Ippu. sanoo:
kokeilin säveltää ranskankielistä kappaletta
Ippu. sanoo:
sen sanat koostuu kahesta sanasta
Ippu. sanoo:
le pain ja une croissant
Ippu. sanoo:
ja sit rämpytin melankolisesti A-mollia ja E-mollia.
Ippu. sanoo:
vai B:tä, mikälie
Tiia sanoo:
:D

Why is there a story of a vampire-human -love NOW
When I WANTED TO WRITE SO MUCH about a girl and a werewolf soooo many years ago without knowing anything about the Twilight-saga! .__.

And I even saw the story in my DREAMS.


There was a girl who loved a guy
But the guy was a werewolf.
And the guy hated himself because of that
And he couldn't control himself after six o'clock.
And they got separated.
And in the end, they met again
The girl was running into the guys arms
And they laughed and cried

And I sweared to myself I'd write about it someday.
Of course I still can, but yet...


What now?