Huoh, nyt se on sitten ohi. Yläaste. Alppilaan jää multa niin paljon hyviä muistoja. Eläisin ne kolme vuotta uudestaan vaikka heti, jos se olis mahollista. Kevätjuhla meni ihan hyvin, samoin se esitys, mut sitten sen jälkeen, kun piti hyvästellä ne kaikki ihmiset... En vaan kestäny sitä. Itkettiin kaikki vasten toistemme olkapäitä ja luvattiin, että pidetään yhteyttä. Musta tuntuu, että mä menetin niin paljon eilen. Mun sydän särjettiin tuhansiksi palasiksi, illan mittaan aina vaan enemmän. Itkin itteni uneen. Tää kaikki sattuu vaan niin paljon. Mä oon tutustunu moniin niin ihaniin ihmisiin, tosi ystäviin, joista mä en tahdo, enkä aiokaan, päästää irti. Ikävöin teitä kaikkia jo nyt niin paljon<3 Mä ikävöin jopa kaikkia niitä muitakin ihmisiä, joitten kanssa nää ihanat yläaste vuodet oon viettäny. Mut valittiin myös vuoden hymytytöksi, vaikkei melkein kukaan mun kavereista mua siihen kyseiseen kategoriaan äänestänytkään. Se tarkottaa, että ne muut ihmiset on tehny niin. Vaikka mä oon aina jotenki luullu, että ne ei tiedä mua muuten kuin nimeltä ja ulkonäöltä. Ei ne mulle sen pahemmin jutellu. Ne ei varmasti ymmärräkään, miten paljon se mulle merkitsee, etten ookkaan ollu niistä vaan pelkkää ilmaa. Mut toivottavasti ne lukee tän ja ymmärtää sitten.