IRC-Galleria

Esitän tässä erään kysymyksen, joka voi pistää oikeasti miettimään, joten jos et halua turhaa päänvaivaa, älä lue ja pohdi tätä sitten :D (Niiden ei tarvitse vastata tähän, jotka tietävät jo tämän kysymyksen pääjujun)

Eli kysymys on:
Sairaalaan tulee 3 ihmistä Kaikki tarvitsevat hengityskoneen. Henkilöt ovat A: teini-ikäinen tyttö/poika on ajanut kortitta pahan kolarin, B: 55-vuotias varhaiseläkeläinen saanut keuhkosyövän mahdollisesti vuosien tupakoinnista ja C: 30-vuotias alkoholisti sammunut hankeen ja saanut hypotermian.
Meillä ei ole näistä ihmisistä kuin nämä tiedot, joten vastaus pitäisi päätellä näiden tietojen tai oletusten perusteella. Kaikki kolme tarvitsevat hengityskoneen, mutta sairaalalla on vain yksi hengityskone vapaana. Joten kysymys kuuluu: Kuka näistä ihmisistä saa hengityskoneen paikan ja muut 2 henkilöä kuolevat ja miten selität tämän ratkaisun kuolleiden ihmisten omaisille? Siinäpä vähän mietittävää.

Vastauksia saa pistää tänne ja pistän jossain välissä oman näkemykseni asiasta myöhemmin.

Have Fun! :)

TomsQ prkle vaihtoi mesenimeä O_O Mitäs vittua?! Tällaista tapahtuu ehkä kerran 100 000 vuoteen!!!!

Tänään eräästä henkilöstä tuli vuotta vanhempi

Jokaiseen kohtaan tulee vastata oman nimen alkukirjaimella!
Nimeni on siis Erik, joten jokainen vastaus alkaa kirjaumella E

Haluan : etanan

Minulla on : elämä

Vihaan : etanoita

Pelkään : en mitään (enpäs)

Kuuntelen : Emperoria

Pohdin : että en pohdi

Rakastan : Elämävihaa (Obizethin biisi)

Minuun koskee : elokuvat, jotka ovat paskoja

Minä olen : Edukas

Minä en ole : Emakko

Laulan : Ernuista

Itken : En

En ole aina : Eloisa

Eläin jota muistutan : Esikädellinen

Haastan, jos haastan vaikka Inkan ja Tomin

Kysymys: Kun ihminen kuolee, elääkö hän yhä siinä ajassa, jolloin hän oli vielä elossa?

Esimerkiksi, Elvis Presley syntyi vuonna 1935 ja kuoli vuonna 1977. Elääkö Elvis yhä hänen syntymänsä- ja kuolemansa välisellä ajalla? Eli, elääkö hän yhä vuodessa 1940 esimerkiksi? Elääkö hän yhä ajassa, jolloin oli vain 10 sekuntia siihen, että hän kuoli?
Minun vastaukseni tähän: Kyllä. Elvis elää yhä syntymänsä ja kuolemansa välisellä ajalla eli 1935 - 1977. Jos ei eläisi, hänestä ei ole minkäänlaista muistoa/jälkeä jne. joka viittaisi häneen ja häntä ei olisi koskaan ollut olemassa. Pysytkö vielä kärryillä?

Tähän olen kehittänyt teorian, jota kutsun "Filmirulla-teoriaksi": Ihmisen elämä on kuin loputon filmirulla, joka alkaa pyörimään, kun ihminen syntyy ja loppuu, kun ihminen kuolee. Mutta tämä filmirulla jatkaa kuitenkin pyörimistä kuoleman jälkeen niin, että se alkaa taas täysin alusta. Eli ihminen syntyy uudestaan ja elää tismalleen saman elämän uudestaan. Tietenkin filmirullan "kelattua" takaisin alkuun, kaikki ajatukset, kokemukset jne. palaavat täysin alkupisteeseen ja kaikki alkaa alusta. Elämämme olisi siis kuin katsoisi elokuvan alusta loppuun, kelaisi sen takaisin alkuun ja taas katsotaan loppuun jne. loputtomiin. Minä olen voinut kuolla jo tuhansia kertoja tähän mennessä.

Jos vastaus tähän perikysymykseen on ei, niin miten selitetään se, että jos ihminen keksii joskus aikanaan aikakoneen(näin hupaisana esimerkkinä), niin silloin matkustaessa Elviksen elämän aikaiselle ajalle, on Elvis siellä kuollut jo, vaikka vuosi olisi vasta 1955 tai Elvistä ei ole koskaan ollut olemassa. Tämä "Filmirulla", joka jokaisella ihmisellä on, näyttää kaikki tapahtumat ja kokemukset, jotka toistuu koko ajan ja näin me muistamme vaikka kuolleen lemmikkimme. Jos ei tällaista filmirullaa ole, ei ihmistä ole ollut olemassa millään tasolla. Tämä pätee kaikkiin elämänmuotoihin.

Elämme siis samaa filmirullaa koko ajan. Elämän päätyttyä alkaa elokuva alusta, se ei muutu mihinkään, vaikka kuinka monta kertaa sen katsoisi läpi. Emme kuitenkaan kyllästy elämään samaa elämää, koska kaikki kuolleessa palaa alkupisteeseen, jolloin syntymää myöhemmät ajat ovat vasta edessä. Jos vaikka kuolen nyt, niin tasan 16 vuoden 5kk 5 päivän päästä illalla olen kirjoittamassa tätä tekstiä tähän ja kuolen siihen paikkaan, jolloin taas toistuu sama homma.

Jos kaikki olisi näin, eikö olisi erikoista ajatella, että olemme voineet kuolla jo miljoonia kertoja?
Kuten sanotaan, historia toistaa itseään...

Kirjoittanut: Istharium The Foe

(Kysymyksiä saa esittää tästä aiheesta!)

Vastaukseni Mötty_:n kysymykseen:
Periaatteessa kyllä. Ihmiset/eläimet jne. ovat toisia elokuvansa "päähenkilöitä", jotka ovat tallentuneita sinun ajatuksiisi ja muistoihisi. Kun joskus aikanaan heität veivisi, elät kaikki samat muistot heistä uudelleen. He elävät yhä sen ajan välillä, jolloin he syntyivät ja kuolivat. Elät taas kuoleman jälkeen nuo ajat uudelleen ja jonkin ajan kuluttua olet esittämässä minulta tästä asiasta ja aatteesta kysymyksen, johon nyt vastaan.

1. "Jos ihminen kuolee, elääkö hän yhä siinä menneisyydessä/ajassa, jossa hän eli?"
2. "Voiko virheellinen olla täydellinen?"
3. "Jos olemassaololla on päämäärä, se on mahdollisesti vain olla hetki tässä maailmassa"
4. "Onko täydellinen virheellinen?"
5. "Ajattelen, siis olen, mutta mitä ajattelen?"
6. "Täydellisyys vaatii virheitä"
7. "Kaiken elämän premissi on ihanne siitä, että emme tiedä mitään"
8. "?"

"Maailmassa on niin paljon asioita, joita ei tiede taikka uskonto voi millään tavalla selittää tai edes kuvailla... Minä olen siitä äärimmäisen hyvä esimerkki!"

Obizeth - Elämäviha

Antaa ihmisten kaatua
Antaa vajota kuolleena
Niitä maamme syleilee
Itseään ihmisellä ravitsee

Minulle elämä on kuollutta
Viini suussani maistuu tuhkalta
Jalkojeni alla ruohikon sijasta hiekkaa
Elämälläni harjoitan vain loputonta misantropiaa

Ihminen on materiaaliomaisuuden huora
Luonto unohtunut, vain yksi aines turha
Luoma on tämä katastrofi Jumalan
Sinun Jumalan, saasteuden voiman

Sairas on tämän päivän ihminen
Yhtenäinen maailman syövän kanssa
Ei ole ihme enää maailman kuoleminen
Kaikki syytökset teidän Saatanassa

Inhon minun te vastaanottakoon
Nyrkkiä puivan sairaalloisen vihani
Tuhon siemenillä kuolema juhlikoon
Kun leipä sotainen sodan julisti
Kiroan teidän uskontonne (inhimillisyys)
Kiellän olemassaolonne (kuoli)
Pirullisen taivaan isänne puolesta
Rukoilen hänen kuolemista
Elämäni ain' ja ikuisesti...
Hengityksesi loppuu tuskaisesti...

By: Istharium The Foe

Juu, aattelin kertoa pienen tarinan, mitä tossa yhtenä päivänä tapahtui..
Elikkäs, olin kävelemässä kauppaan päin ja siinä tallustelin meidän lähellä olevalle soratielle ja sieltä isolle alamäelle ja huomasin sen olevan ihan peilijäässä ja vetinen = Prkleen liukas! (Aurinko ei ole saanut sulatettua jäätä tieltä, kun on metsää ympärillä) Noh, koetan siinä epätoivoisesti reunaa pitkin mennä alas hyvin varovasti, kun siellä oli muutamia sulaneita kohtia.. Sitten kun olin mäen puolivälissä, vahingossa astuin liukkaaseen kohtaan, toinen jalka liukuu alaspäin ja menetän tasapainon.. Kaadun jäiselle mäelle(onneksi en kovaa, ei sattunut paljoa) ja liu'un suurinpiirtein muutaman metrin ja pari metriä ennen mäen loppua, kierähdän mäen toiselle sivulle ja saan tarrattua yhestä risusta mäen reunalla ja siinä oltiin...
Nousin varovasti ylös ja kuljin niitä pajuja pitkin, joita siellä mäen reunalla kasvoi ja aika helevetin vaikeeta se oli, kun siinä kohti ei enää aurinko ollut sulattanut mitään, joten liukastumisvaara oli suurinpiirtein joka toinen askel!
Pääsin lopulta alas ja huomasin, että takkini oli ihan pirun märkä selkäpuolelta. Kirosin siinä hetken, mietin, että "Tämä on taas niitä kivoja päiviä..." Lähden kävelemään mäeltä johtavalle polulle ja rupesin käppäilemään kohtalaisen rauhallisesti tietä pitkin.. Noh, kattelin vain ympäristöön siinä kävellessä ja huomasin, että polulla oleva jää olikin jalkani alla sulanut ja astuin prkleen syvään mutalammikkoon! Nyt sitä vitutti vielä enemmän: Takki märkänä ja kenkä paskassa!
Noh, kiroilin siinä taas melko äänekkäästi(onneksi ohikulkijoita ei ollut) ja lähdin kävelemään polkua pitkin taas, mutta tällä kertaa väistäen lammikot hyppimällä niiden reunoja pitkin eteenpäin(koko polku oli täynnä lammikoita ja isoja sellaisia). Noh, juuri viimeisen lammikon reunalle ja yli hypätessä, en kattonut kunnolla, mihin hyppäsin.. Ja voitte kaiketi arvata, mitä siellä mun toisen kengän alla sitten nökötti... Keskikokoinen koiranpaska, jota joku laiska koiranomistaja ei SAATANA OTTANUT SITÄ POIS PASKATTAESSA KOIRAANSA!
Siinä vähän aikaa valittaessani ja murjottaessa, sattui semmonen ~50-vuotias perusäijä siihen paikalle ja tokaisi siinä mulle ohi kulkiessaan, kun näki tämän onnettomuuteni: "On se hienoa, kun kevät tulee, eikö totta?".. Ette arvanneet, tekikö mieli lyödä sitä äijää...
Noh, pääsin vihdoin ja viimein asfaltille, kadulle! Sekin on jo saavutus sinänsä kaiken sen jälkeen, mitä elämänihanuuksia Luoja osasi minulle suoda.. Noh, siinä vaatteet likaisena kävelen katua pitkin ja ylitän tien, joka johtaa kauppaan.. Käppäilen eteenpäin jo kevyemmällä mielellä ja viimein pääsen kauppaan!
Kaupassa viivyin sen pari minuuttia, kun ostin vain Mad Crocin ja jonkun suklaapatukan(taisi olla Twix, jonka ostin). Kauppiaat kattoivat, että miksi mulla niin likaiset/vetiset vaatteet oli. Tuskin pummiksi luuli, kun ovat nähneet minut niin usein siellä. Kaupasta ulos ja kävelen takaisin päin samaa tietä, enkä jaksanut oikein ajatella mitään.. Oli niin tyhjä olo siitä, että miten vaikeata on nykyään päästä lähikauppaan hengissä...
Pääsin turvallisesti samalle soratielle, jossa astuin paskaan ja kuralammikkoon.. Tällä kertaa katoin hyvin tarkasti, minne astuin ja pääsin sille pirun jäämäelle taas! \o/ Kuljin samoja risuja/pajunoksia pitkin, joilla tulin alaskin. Noh, olin juuri sellaisella kohdalla, joka oli umpijäässä ja sain otteen pajunoksasta, mutta arvatkaas, mitä sitten kävi: Se saatana katkesi juurista ja kaaduin polvilleni vetisenjäiselle tielle ja liu'uin metrin alaspäin... Nyt oli housutkin märkänä!
Taktikoin itseni mäen huipulle risujen avulla ja pääsin viimein ylös ja sieltä meidän kotikadullemme... Kävelin kotiovelle ja ottaessani avaimen esiin, iski vitutus, kun yksinkertaisesta 15min kauppareissusta tuli pitkä matka halki koettelemusten tien! Oven aukaistessani, soi puhelin ja soittajana oli pölvästi, jolla oli ollut tylsää ja soitti mulle pilapuhelun! Kuuntelin siinä sitä eläimellistä ulinaa, mitä toisesta langanpäästä lähti.. Suljin luurin korvaan ja parin minuutin päästä se runkkari soittaa taas uudestaan! Vastasin siihen ja huusin, että painus nyt vittuun siitä ja suljin luurin..
Pääsin viimein takaisin koneen ääreen vaihdettuani vaatteet.. Nyt taas joku soittaa ja ajattelin, että se pilasoittaja oli taas arkipäiväisessä riehassaan! Vastasin puhelimeen suurinpiirtein näin kattomatta soittajaa: "MITÄ VITUN ASIAA SULLA ON, SAATANA?!" Ja eikun mitä, langanpäässä on mun äitini... Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun on vastannut äidille puhelimeen tuolla tavalla... Selittelin äidille tilanteen ja hän onneksi ymmärsi kärttyisyyteni.
Istuessani tuolilla avasin Mad Crocin ja otin ensimmäisen huikan... Se saatana oli muuttunut hiilihapottomaksi litkuksi! Ja minä kun luulin, että se olisi ollut paras asia tässä päivässä juoda kylmä Mad Croc koneen ääressä, mutta ei, pakkohan sen on oltava hiilihapoton, jotta se kruunaisi kaiken tämän paskan, mitä on tänä iltana tapahtunut! Että tämmöstä...
Näin vielä viimeiseksi haluan sanoa, että tämä tarina, jonka juuri luit, on täyttä puutaheinää... Oli tylsää illalla ja oli pakko väkertää tämmönen tarina tänne.. Toivottavasti oli kiva lukea! :D

Jos kaikki menee päin persettä, niin ajattele, kellä voisi mennä asiat vielä huonommin

Vastaus kaikkiin kysymyksiin: Kysy sellaiselta, joka tietää