IRC-Galleria

Nyt on ajolupa hallussa. Parin viikon päästä sitä haetaan väliaikaiskortti ja saan samalla moottoripyörämerkinnän autokorttiin

Tuli mökkireissulla haudattua komea joutsen, joka oli törmännyt lentoon lähtiessään näemmä sähkölinjoihin. Oli sen verran kovan sähköiskun saanut, että lensi parikymmentä metriä sinne, mistä lähti lentoon. Arvatenkin kuoli ilman kipuja, kun rinnan alue kärähti siltä ihan lihoihin asti ja silmät oli iskusta kärähtäneet pois. Samoin vammoja löytyi kaulan alueelta ja syöksylaskusta murtui varmaan luita. Mutta siinä parin kaverin kanssa haudattiin se kuolinpaikan lähettyville :) Sääli, että hieno eläin kuoli sen verran traagisesti. Meidän mökillä nyt pyörii yksi joutsen, kun eilen oli vielä kaksi.

Tuntuu kuin ihmiset muuttuisivat iän myötä...

Voiko ihminen menettää inspiraationsa elämään? Voiko luovuus sammua vieden kaiken elämässä oleellisen mukanaan? Voi, sen kun tietäisi...

Koulun päätyttyä pidetty keskustelu. Ei mene ihan täysin keskustelunmukaisesti tämä, mutta lähelle menee!

Turri: "Pitää tästä mennä paikkaamaan Spockin kumia, kun se puhkesi jostain syystä."

Minä: "Aaa, miksikäs se puhkesi?"

Turri: "Enpä tuota tiedä, pitää kuitenkin mennä paikkaamaan."

Minä: "Njaa, pitäähän se kumi paikata, niin voi taas jatkaa menoa sieltä mihin jäikin. Mutta eikös kumin paikkaamisen sijaan kannata laittaa ihan uusi kumi?"

Turri: "Ei ole oikein varaa ostaa uutta ja kyllä sitä paikkaamallakin selviää!"

Minä: "Mutta pelkällä kumin paikkaamisellahan se voi puhjeta samasta kohtaa taas uudestaan, eikö?"

Ja homma jatkuu. Varmaan tiesitte kuitenkin, mistä puhuttiin?

Tässä on 2 linkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=QLx60TZ9_T8

http://www.youtube.com/watch?v=otphq5MuVqA&feature=channel

Ja pistäkää soimaan yhtä aikaa nämä linkit, niin tulee jotakin mahtavaa kuunneltavaa! Ja ne, jotka eivät tiedä tätä läppää tarkemmin, naurakoon vähemmän.. tai sitten ei! :)

Olen vailla maata, maailmaa
Olen tuulen oma, ilman kuolemaa
Tunnen tyhjiön sisimmässäin' lailla
Kuin kuoleman ja tyhjiön alttarilla

Olen vailla maata, maailmaa
Olen tuulen oma, ilman kuolemaa
Elän jatkumossa, paradoksissa
Jumalan ja Saatanan annihilaatiossa

Kaiken taakse jättää voisin, jos kykenisin
Kaiken tuhota voisin, jos haluaisin

Koko käsityksen universumista, kokonaisuudesta
Vailla maata ma liikun liikkumatta ilman maailmaa
Olen virhe, olen se kaikkeus, joka ei johda mihinkään
Käsite, joka syö itsensä kerta toisensa jälkeen

Olen vailla maata, maailmaa
Olen tuulen oma, ilman kuolemaa
Tunnen tyhjiön sisimmässäin' lailla
Kuin kuoleman ja tyhjiön alttarilla

Levätköön hän rauhassa, muistakaamme häntä, emmekä unhoita.
Kuolema ottaa, mutta myös antaa. Uuden alun, uuden elämän ja uuden maailman, toivottavasti paremman.

Lepoon jää, Mauri, lepää rauhassa.

Ihminen on monien persoonien ryhmittymä, jotka ovat sulautuneet toisiinsa ja näin muodostaen yhden persoonan. Ihminen ei ole yhdenlainen persoona, ihminen ei voi olla monotoninen persoona. Ihminen on monta persoonaa yhdessä ruumiissa.
Persoonallisuushäiriöt, jotka luovat ihmiselle monta "persoonaa", ovat sellaisia, joilla nämä persoonat ovat irtautuneet toisistaan ja muodostaneet omia persoonaryhmittymiä yhden mielen sisään. Ja mieli ei pysty päättämään, mikä persoona on, kun kaikki on hajallaan. Näin ollen, jos ihminen ei tätä itse kykene kontrolloimaan, voi ihmisen monta persoonaa vaihtua ihmisen tahdosta ja mielestä riippumatta.
Jos ihminen on vain yksi persoona, hän ei pystyisi pitämään kuin yhdestä asiasta, olla vain samaa/eri mieltä asioista jne.
Tämän kautta myös ihmisestä löytyy erilaisia piirteitä ja eri tilanteissa eri piirteet korostuvat eri tavoin. Ihminen ei ole aina samanlainen mieleltään, ruumiiltaan jne. Voit vaikka itse laskea, kuinka monta persoonaa voit löytää itsestäsi eri tilanteissa, olet sitten humalassa, väynyt tai juuri herännyt.

Tunnenko itseni tekevän asioita oikein, vaikka annan itseni tehdä vääryyttä jopa omasta tahdostani huolimatta tai tietämättä? Onko oikein tukea jotakin pahaa tietämättään? Onko se oikeutettua? Pitääkö ihmisen mielen olla absoluuttisen totuuden rajamailla tai sen yläpuolella, jotta voisi olla oikeanlainen ja täysin oikeudenmukainen ihminen? Sellainen, joka on Jumalan, kaiken hyvän alun ja lopun, perikuva?
Kaikki ihmiset kokevat koko ajan jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta. Ystävien, kavereiden, perheiden jne. kautta syntyy pieniä valkoisia valheita, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, mutta silti jollakin tasolla oikeutettuja(?). Mikä on oikeutettua ja mikä ei, sen päätämme me, eikä mikään kirja täynnä premissejä*, joita noudattaa.
Esimerkiksi, jos henkilö A tappaa henkilö B:n, onko tämä oikeutettua, jos ilmenee myöhemmin, että B on raiskannut henkilön A läheisen ihmisen? Tai onko oikeutettua tappaa esim. Henkilö C, jos C uhkaa henkilön D henkeä ja ilman C:n tappamista D olisi kuollut? Kumpi, hyökkääjän vai viattoman henki?
Lopulta tässä käy niin, että oikeudenmukaisuutta hakeva henkilö A joutuu vankilaan murhasta, kun asia on ennaltasuunniteltu. C:n ja D:n kohdalla, D joutuu myös vankilaan taposta.
Mitä pitää tehdä, jotta maailmasta saadaan oikeudenmukainen? Ei mitään. Kaikki on ennalta jo parantumatonta kaaosta, jo kaiken alusta lähtien...