IRC-Galleria

Lailla itseään ikävöivän varjon
itseäni seuraan, jos niin tahdon
Läpi kuolevan valonsäteen auringon
Kohti kuljen ja kohtaan mun ahdingon

Olo on kuin tukkiutuneella suihkulähteellä

Kaksihaarainen kieli käärmeen
on oleva rauhan symboli
Sen seuralaiset, nuo kaksi terävää hammasta
Hammasta, myrkystä tihkuavat
Upottautuvat lihaan ilman kivun tunnetta
Horjuuttavat järjestelmää, maailmaa
Luoden sille mallin täydellisyydestä
Hiljaisuudesta ja rauhan pimeydestä
Rauhan symboli ja sen edistäjät
Vievät maailmaa eteenpäin voimalla
Kuoleman

Onnen kukkuloilla sitä huomaa olevansa yhä enemmänkin yksin

The beauty of aeons, dead and inert
Covered in coldness and gray images
Death is the remembrance of everything
That is weaker than the world itself

As I can see the creatures laying in front of me
I turn my eyes to the left side of the road
The stagnated, dead shape leaves behind me
Staring with its hoary dead eye

Oh, the hollow sight that follows me
No emotion involved in those eyes
No tears fallen down along its cheek
The withered corpse, unburied by nature

The teardrops of sorrow aren't shared
Among the swans that lies here dead
Only grey feathers remains next to them
Waiting for the wind to take them over

The frost hardens the ground
The nature stops evolving
The beauty left on the ground
As a grey artwork of nature

Pushing the boundaries
which never existed
The internal flow disturbed
in human psyche
The masshysteria
of collapsed beliefs
That makes the fauna
as the one we know

Creating a paradox
to explain ourselves
To makes us a whole
to make us existent
Creating a religion
to explain the world
To give us the right
to destroy ourselves
The rational reason
that follows the God's will

As we became
as an eyesore of universe
Given the opportunity
to think further than sanity
Giving us the rights
to turn ourselves into madness
And as we become
as the antics of our thoughts

-Isth-

Fasten my mind
into subconscius state
Close it, hammer the nails
like on a coffin

I'll remain silent
I won't resist
the ideal world
Ideal world with
only me inside
growing into myself
Like a malignant tumor
spreading inside me

I'll remain
as a paradox
growing inside my
interior
Into my interior
where grows me
and in which I grow
I'll be infinite
and now I can't die
My only reason to exist
To respawn

Spit my anthropomorphic being
Into some kind of unknown force
Where the last bit of entity is removed
And where only remains the core

Remove my frivolous husk
Purify the last remains of me
Remove all my abortive lust
That the world is pure to see

Enter my sorrow and aspiration
Stifle my tears, rupture my merits
Clarify every aspect of me for me
Destroy every vanity of me
Bring me to the light I desire

I can fall so long into noughin matter
It won't depress me anymore
Now my mind is pure and open
I don't need to know anything
Now I'm free

No light at the end of the tunnel
only dissemination of the human essence
into the oblivion

No soul or existent remains
in twilight

The completion in purification
of the worldwide cancer

The mirrors will start to dim
except for the blind ones
which won't need to see
with their eyes to be real

Drunk is the world from the intoxication
by living beings, now it shalt
sober up again

Tunne maailmasta kadonnut muualle
Jonkun käsivarsille makaamaan
Veriseksi ruoskittuna isku iskunsa jälkeen
On rasite lihaa syvemmällä huutaen armoa
Leikaten lihaansa, päästäkseen rasitteesta
Mutta ei tahto riitä, kun rasitetta rakastaa

En ma epätoivosta irti halua päästää
Kun se on ainoa asia, joka pitää liikkeellä
Itseinho olemusta raastavasti kuluttaa
Muttei riitä tuhoamaan kokonaan
Ainoa nautintoni, olla lähellä kuolemaa
Mutta en sitä kykene saavuttamaan

Sisäinen sekasorto kylmentää maailmaa
Kuihduttaa elämän ja vääristää sen muotoa
Maailmaa ajaa eteenpäin väärät motiivit
Kuolleet, kuihtuneet ajatukset ja moraalit
Silmissäin' maailma olisi parempi ja onnellinen
Jos vesi ois' verta ja lumi tuhkaa ihmisten